Huhtikuun alku oli suhteellisen aurinkoinen, ja lämpötila pysytteli viidentoista asteen vaiheilla. Olin tähän asiantilaan sangen tyytyväinen. Huhtikuun puolenvälin paikkeilla alkoi sääuutisten suunnalta kuitenkin kuulua kummia. Lämpötilaennusteet alkoivat nousta aste asteelta ylöspäin. Seitsemän vuorokauden sääennuste näytti seuraavalle viikonlopulle yli 25 astetta lämmintä. Hieman epäuskoisesti seurasin elohopean kipuamista pikkuhiljaa ylöspäin kunnes se viikonloppuna näytti 28 astetta.
Paikalliset meteorologitkin olivat asiasta ihmeissään. Afrikasta puhaltava tuuli toi tullessaan lämpöaallon, jota kutsutaan nimillä AprilGiugno ja estate d'aprile eli huhtikesäkuuksi tai huhtikuun kesäksi Sää voi olla huhtikuussa Italiassa vaihtelevaa, mutta ei yleensä näin vaihtelevaa.
Lämpöaallosta täytyi tietysti ottaa kaikki irti, ja päätimme lähteä merenrannalle Ostiaan.
Varasimme Porto di Ostian venesatamassa sijaitsevasta meranrantaravintolasta pöydän ja nautimme lounaaksi jos jonkinlaisia mereneläviä.
Lounaan jälkeen kävimme kävelyllä rannalla, jossa ensimmäiset innokkaat roomalaiset olivat jo ottamassa aurinkoa bikineissä.
Merivesi olisi ollut ihan uimakelpoista mutta tyydyin tepastelemaan hiekalla ja paistattelemaan päivää aallonmurtajalla. Enpä olisi uskonut, että huhtikuussa alkaa bikinikelit!
Lukemisiin, Anne!
Testissä italialaiset terveyspalvelut
Viiden vuoden ja covid-kriisin jälkeen tuli ensimmäisen kerran reissun aikana tarve turvautua italialaiseen terveydenhuoltoon, koska niska alkoi vihoitella vimmatusti ja hartiat olivat tulessa. Muutaman päivän kärvisteltyäni ja omafarmasiaa harrastettuani oli pakko yrittää etsiä jostakin englantia taitava lääkintäalan ammattilainen.
Pienen googletuksen jälkeen päädyin Roomalaiselle klinikalle ortopedin vastaanotolle. Toki olisin voinut käyttää Italian julkista terveydenhuoltoa, mutta koska minulla on matkavakuutus päätin valita yksityisen klinikan.
Asiantunteva tohtori totesi, että magneettikuvaus olisi nyt paikallaan diagnoosin varmistamiseksi, koska rouvan sormetkin vähän puutuilee. Totesin että sormista viis mutta autossa istuminen on aika tuskallista tärinän takia, ja ensi viikolla pitäisi vaivaiset parituhatta kilometriä istua Rellun etupenkillä koira sylissä, joten jotakin pitäisi ajoissa tehdä.
Ortopedi kirjoitti läjän reseptejä, joilla rouva pitäisi saada matkustuskuntoon. Vähän injektioita, lihasrelaksantteja ja joitain aivojen ja hermoston toimintaa tukevia nappeja (tulee kyllä tarpeeseen tuo), ja vatsan toimintaa varten maitohappoa. Eli ihan kattava arsenaali.
Ortopedin tapaamisen jälkeen kuljettaja siirti potilaan seuraavalle klinikalle kuvaukseen. Tässä vaiheessa yritin ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön, koska halusin tietää kuka lystin kustantaa, mutta tämän tiedon saaminen olisi kuulemma kestänyt pari tuntia, johon nyt ei ollut aikaa. Klinikalla ei sitten vastaanotossa englanninkielellä pärjättykään, mutta onnistuin kuitenkin kysymään sekavalla italiallani magneettikuvauksen hinnan. Note to self, opettele sairaalasanasto. Täytyy vielä huomauttaa, että kääntäjästä ei ollut tilanteessa apua, koska klinikalla ei ollut kenttää. Päätin mennä kuvaukseen vaikka omalla kustannuksella kun kerran paikan päällä olin, ja ihan riittävän kivuissani. Jäin vastaanottoon odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hetken ihmeteltyäni henkilökuntaan kuuluva hahmo kävi poimimassa eksyneen turistin oikeaan kerrokseen. Itse kuvaus sujui mukavasti ja hoitajakin puhui englantia. Kuvauksen jälkeen sain tulokset tyylikkäässä kansiossa kaikki toki tietysti italiaksi.
Klinikkakäynnin jälkeen kipaisin tien toisella puolella tietä olevaan farmaciaan, josta sain kaikki lääkkeet. Kassalla farmaseutti tiedusteli minulta tarvitsenko injektioruiskuja, johon totesin hieman ihmeissäni, että ilmeisesti tarvitsen. Ajattelin, että lääkäri tarkoitti injektioilla, jotakin pieniä pistettäviä ampulleja vähän niin kuin ne, joilla otetaan verikoe sormesta. No eivät olleet pieniä. Lääkkeen pistämiseen tarvitaan ihan kunnon ruiskuja, joissa on viiden sentin kärki.
Tiedustelin farmaseutilta, kuinka ruiskuja pitäisi käyttää ja hän suositteli hoitajaa tai lääkäriä. Tässä vaiheessa totesin homman menevän vähän mutkikkaaksi, jos kaksi kertaa päivässä pitää käydä hoitajalla pikkukylässä, josta ei välttämättä edes löydy hoitajaa saatika lääkäriä. Tässä vaiheessa italialainen nuori mies, joka kuuli keskustelun, ehdotti, että kannattaa kysyä apua paikalliselta lihakauppiaalta. Kiitin ideasta, ja poistuin apteekista.
Apteekkireissun jälkeen konsultoin ortopedia, joka totesi, että niskasta löytyi välilevyn pullistuma, ja että olkapää on tulehtunut, ja että siinä on hermopinne. No ei mennyt hukkaan magneetti.
Vakuutusyhtiön mielipide tarpeellisuuteen on vielä saamatta, joten nähtäväksi jää kuka maksaa. Itsehän ajattelin ensin, että lihas on jumissa ja yritin hieroa ja venytellä niin maan perusteellisesti, virhe.
Seuraavaksi tiedustelin varovasti ortopediltä injektioista. Onko tilanne todella se, että ne voi piikittää itse. Kuulemma kyllä, netistä löytyy ohjeita miten pakaralihakseen ruutataan 4mg lääkettä. Helpottaakseen hommaa ortopedi lähetti minulle Whatsappissa kaavakuvan hanurista, johon bullseye oli merkitty.
Okei, ei kun Youtube videoiden pariin! Housukaulus alas ja pakara esiin. No itsehän en omaa pyllyäni piikittämään taivu, joten homman hoiti oma sisar hento valkoinen eli matkakumppanini. Sen verran voin kertoa, että toisella meistä ei ole piikkikammoa! Ehdotan, että tämän sankariteon perusteella EA1 on suoritettu, sillä piikkejä pistetään yhteensä 13 kappaletta!
Lukemisiin, Anne
Fiumicino - ei pelkästään lentokenttä
Lentävä turisti tuntee Fiumicinon lentolipun FCO lyhenteestä, joka osoittaa matkan suuntaavan Rooman suurimmalle lentokentälle. Fiumicino on kuitenkin muutakin kuin lentokenttä. Fiumicino on pieni kaupunki aivan lentokentän kupeessa, jossa voi viettää rantaelämää hyvän ruoan merkeissä vaikkapa lentoa odotellessa.
Poikkesimme viikonloppuna lounaalla Fiumicinossa. Sen satamassa oli rento hyörinä päällä. Liikkeellä oli turisteja, perheitä ja kaveriporukoita viettämässä aikaa. Saimme auton pysäköityä helposti kanavan varteen, vaikkakaan emme olleet varmoja onnistummeko saamaan sitä ruudusta pois varsin erikoisen pysäköintikulttuurin takia.
Kävimme ennen lounasta kävelyllä kanavan varrella ja satamalaiturilla.
Kanavan varsi ei ehkä ole kaikkien mielestä tyylikkäin rantakohde, sillä sen vierelle on kiinnitetty toinen toistaan käytössä kuluneempia troolareita.
Aidon kalastussataman sympaattinen tunnelma houkuttelee kuitenkin paikalle myös hyvää ruokaa arvostavia roomalaisia. Seuraavalla kerralla täytynee ottaa mukaan kylmälaukku, sillä kotiin vietäväksi olisi voinut ostaa simpukoita suoraan kalastajan ämpäristä. Aurinkoisena päivänä kävelyn jälkeen maistui terassilla vielä raikas Aperol Spritz.
Söimme merenrantaravintolassa kolmen ruokalajin lounaan, alkupalaksi simpukoita, primiksi risottoa ja secondiksi friteerattua mustekalaa, joiden kyytipojaksi tilasimme pullon Pinot Gricioa.
Merenelävät ovat aina kalastussataman ravintoloissa taatusti tuoreita ja tälläkin kerralla suussasulavia. Operaatio saattoi lipsahtaa ruoan määrän suhteen liioittelun puolelle, mutta hintaa lounaalle kertyi kuitenkin viineineen vain noin 80 euroa.
Jos ruokailun lisäksi haluaa tutustua rantaelämään pääsee kanavan yli kävelysiltaa pitkin sen eteläpuolelle, josta alkavat hiekkarannat. Spiagga libera, johon voi mennä maksutta, vaikka vain hetkeksi, sijaitsee lähellä siltaa. Pakkaa siis pyyhe ja bikinit lounaalle mukaan. Lungomare della Salute rantakadun varrelta löytyy lisää ravintoloita ja rantabaareja, joista löytyvät kaikki palvelut urbaanin rantapäivän viettämiseen.
Lukemisiin,
Anne
Villiparsajuhlat
Alkukeväästä ihmettelimme paikallisia mummuja ja pappoja, jotka kävelivät tienvarsia pitkin niska kyyryssä ojanpohjia tiirailemassa. Joillakin heistä oli nippu rikkaruohoja nyrkissä. Kävi ilmi, että käynnissä oli villiparsan metsästys.
Villiparsa eli asparago selvatico on himoittu kausiherkku. Se on jalostettua parsaa ohutvartisempi ja kiekuraisempi. Villiparsan nuppu on pienempi ja sen maku mieto. Villiparsaa voi käyttää kuten tavallista vihreää tai valkoista parsaa, jos sitä sattuu löytämään.
Aamuisilla kävelylenkeillä huomasin itsekin kulkevani parsan kiilto silmissä. Tuijottelin tiiviisti ojanpintareita mutta en onnistunut löytämään ensimmäistäkään villiparsaa kuukauden tuijottelujakson aikana, kunnes vihdoin tärppäsi. Siinä se himoittu herkku törötti tienposkessa. Koko kevään jatkuneen parsabongauksen jälkeen saldona on siis yksi parsa, josta ei kyllä risottoa vielä valmisteta.
Onneksi paikallinen kyläyhdistys järjesti Sagra asparago selvatico -villiparsafestarit, joten pääsin kuin pääsinkin maistamaan tätä ujoa herkkua!
Kylän piazza tyhjennetään juhlaa varten autoista, ja yhdistyksen vapaaehtoiset valmistavat aukion kojulla myytäviä parsa-annoksia. Italialaisten festojen tyypilliseen tapaan annokset maksetaan kassapisteelle, ja haetaan kuittia vastaan kojulta.
Tilasin koko villiparsa menun, joka sisälsi parsamunakasta, fettuccini-pastaa tomaatti-parsakastikkeessa, parsa-lihapataa sekä salaattia hintaan 15 euroa. Viini olisi kustantanut vielä yhden euron lisää, paitsi jos satuit ottamaan oman pullon mukaan! Parsa-annoksista nautitaan ulkona pöytien ääressä, ja ilta huipentuu vielä live-musiikkiin ja tanssiin!
Lukemisiin, Anne
Kevät, La Primavera
Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, ja puuhastelu keväisessä puutarhassa lempipuuhaani. Kesien viettäminen Italiassa on kuitenkin rajoittanut puutarhaharrastusta, sillä keväisen taimikasvatusrumban usein ylenpalttista satoa on turha jättää kotivahtien riesaksi.
Yleensä olemme käyneet Italiassa keväällä pariin otteeseen, maaliskuun alussa ja pääsiäisen tienoilla. Tänä vuonna olen päässyt ensimmäisen kerran kokemaan Italian kevään kokonaan, ja testaamaan sen puutarhanhoidolle suomat mahdollisuudet.
Kun saavuimme huhtikuun alussa, talveksi huputtamissani pelargonioissa ja sitruunapuussa oli nuppuja, ja rosmariini sekä laventeli kukkivat.
Pihapuissa ei ollut vielä lehtiä mutta muuten oli jo melko vihreää. Myös helmikuussa istuttamani selleri, persilja ja fenkoli olivat selviytyneet kylmistä öistä.
Päivälämpötila oli huhtikuussa aurinkoisina päivinä viidentoista ja kahdenkymmenen asteen välissä kohotakseen hiljalleen kahdenkymmenen asteen yläpuolelle. Koska yölämpötilat olivat vielä alle kymmenen astetta lämmitimme taloa pääsääntöisesti takkatulella.
Italian kevät on kuitenkin syksyä sateisempi ja epävakaisempi. Tänä keväänä Pohjois-Italia on kuivuuden jälkeen kärsinyt liiallisista sateista sekä tulvista, kun vuorille satava vesi ei imeydy kuivaan maaperään. Ravennassa, Forlissa ja Cesenasssa joet ovat tulvineet kaupunkien keskustoihin, ja aiheuttaneet tuhoja. Onneksi täällä vuorella sadevesi ei aiheuta ongelmia mutta sateen jälkeen laaksosta nousevat sumupilvet tekevät maisemasta hyvinkin vaihtelevan.
Alkukeväästä olosuhteet ovat otolliset kaikenlaiselle ulkona puuhastelulle. Estääkseni antipastien ja spritsereiden kerääntymistä vyötärölle on syytä käydä välillä kävelyllä maalaismaisemissa. Vaikka aurinko paistaa jo melko korkealta pysyy lämpötila aamupäivällä lenkkipolulla maltillisena. Sadepäivänä voi tyytyä lukemaan kirjaa. Olen yhdistänyt lenkkeilyyn ojanpenkan kasvien tunnistusharrastuksen. Nokkoset ja voikukat ovat vanhoja tuttuja mutta uusia tuttavuuksiakin, joita kaikkia en vielä tunnista, löytyy useita.
Paras paikka ostaa taimia on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina järjestettävät maalaismarkkinat Osteria Nuovalla. Markkinoilla myydään kaikkea mahdollista kuten kanoja, kaneja, lehmiä, juustoja, kasviksia, hunajaa, oliiviöljyä, leikkeleitä, vaatteita, kotitaloustarvikkeita, ja tietysti kaikenlaisia taimia kesäkukista habanero chileihin. Keväisillä markkinoilla kävi kuhina, ja itsekin innostuin ostamaan neljä kesäkurpitsan taimea ja kuusi salaatin alkua yhteishintaan 2 euroa.
Jotta kokemus Italian keväästä olisi kokonaisvaltainen päätimme lähteä kevätretkelle Toskanaan. Majoituimme Agriturismo Inalbiin, jonka terassilta oli mukava katsella Toskanan kevättä ja sypressien täyttämää kumpuilevaa maisemaa.
Pyörähdimme myös sievässä pienessä toskanalaiskylässä Greve in Chiantissa, jonka ympärillä on tuotettu Chianti Classico-viiniä jo 1700-luvulta alkaen.
Galleria Ufficissa Firenzessä pääsin ihailemaan renessansiaikaista da Vincin, Rubensin, Caravaggion, Giotton, Uccellon, Tizianon, Gentileschin, Michelangelon, Pollaiuolon ja Van Dyckin taidetta.
Ajankohtaan ja mielentilaan sopivin teos on ehdottomasti Sandro Botticellin 1478 maalaama Kevät, jossa kylmä länsituuli Zephyros ahdistelee maan nymfiä, ja kukkien jumalatar Flora kylvää kukkia mekostaan. Rakkauden jumalatar Venus katselee kolmea sulotarta, jotka symboloivat taidetta. Teoksen vasemmassa reunassa puutarhan suojelija Mercurius on läsnä kun kevät koittaa. La Primavera!
Lukemisiin, Anne
Terme dei Papi
Talviuinnista on tullut viime aikoina trendikäs harrastus. Päätimme testata kuinka talviuinti luonnistuu italialaiseen tapaan, ja suuntasimme kohti kylpylää, joka tarjoaa mukavat uintiolosuhteet jokaisessa säässä ja kaikkina vuodenaikoina.
Varasimme kahden vuorokauden majoituksen Terme dei Papin yhteydessä sijaitsevasta kylpylähotelli Niccolo V:stä, sillä Terme dei Papin ympäri vuoden avoinna olevissa kuumissa lähteissä vesi on sopivan lämmintä myös talviuintiin. Lisäksi Terme di Papi sijaitsee Viterbossa vain reilun tunnin ajomatkan päässä taloltamme.
Ensivaikutelma hotellista oli erittäin positiivinen, ilmassa oli luksuksen tuntua.
Terme dei Papi on ollut jo 1200-luvulla paavin käytössä, joten kai se mikä kelpaa paaville kelpaa myös meille. Vastaanoton henkilökunta oli ystävällistä ja opasti meitä pienestä kielimuurista huolimatta. Allekirjoitimme lomakkeen, jolla todistimme olevamme terveitä ja jolla lupasimme olla menemättä höyrykylpyyn ennen kuin kolme tuntia olisi kulunut ruokailusta. Tämän jälkeen saimme huoneemme ovikortit, joihin ladattiin myös puolihoitoon kuuluvat hoidot ja ruokailut. Hotellihuone oli tyylikäs ja sieltä löytyivät spa-elämään välttämättömät varusteet aamutakki ja tossut. Seuraavan parin päivän ajan pääsisimme kaikkialle kylpytakkiin pukeutuneena ja ovikorttia vilauttamalla.
Suuntasimme välittömästi kohti kuumaa lähdettä eli Monumental poolia, jonka lämmitä vettä olimme ensisijaisesti tulleet testaamaan. Tepastelimme kylpytakeissamme kohti allasaluetta, ja piippasimme ovikortilla itsemme sisälle. Koska olimme hotellivieraita emme tarvinneet pukuhuonetiloja. Pikainen suihku ennen altaaseen menoa riitti. Kylpytakki naulaan ja altaaseen! Lämmin vesi virtasi altaaseen sen toisesta päädystä ja poistui toisesta, joten veden lämpötilaa oli mahdollista säätää positioimalla itsensä sopivalle etäisyydelle. Arvioisin veden lämpötilan olevan noin 37-40 astetta. Matalassa päädyssä vesi on lämpimämpää ja siellä voi istuskella altaan pohjassa. Syvempi osa altaasta, missä vesi on hitusen viileämpää, on rajattu köydellä. Syvässä päädyssä voi vesijuosta tai uida matkaa mutta ylivoimaisesti suosituinta on pötkön varassa kelluminen ja rupattelu. Kaiken kaikkiaan Terme dei Papin tunnelma on varsin seesteinen.
Varasimme hotellin puolihoidolla, mitä emme yleensä harrasta, koska tykkäämme käydä tutustumassa uusien paikkakuntien tarjoamiin ruokailumahdollisuuksiin. Ratkaisumme oli kuitenkin onnistunut. Saimme molempina päivinä valita menisimmekö hotellin illalliselle vai lounaalle. Ensimmäisenä iltana valitsimme illallisen ravintola The Gregorio IX:ssä mikä oli hyvä idea, sillä parin tunnin altaassa lillumisen jälkeen ei virtaa olisi enää ollutkaan ravintolan metsästämiseen. Ravintola oli tasokas mutta sopivan rento. Pakettiin kuului kaksi ruokalajia ja jälkiruoka mutta viini piti pulittaa itse. Annokset olivat yksinkertaisia mutta erittäin maukkaita. Ruokailun jälkeen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käydä mahan viereen nukkumaan.
Hotellin aamupala oli laadukas, ja sen olisi halutessaan voinut nauttia aamutakkisillaan. Perinteisten aamiaistarvikkeiden lisäksi tarjolla oli kakkuja ja makeita vaihtoehtoja pitkä rivi.
Pidin erityisesti mansikoista ja vuohenmaitojogurtista, johon valutin hunajaa suoraan kennosta.
Cappuccino valmistettiin pyynnöstä ja tarjoiltiin pöytään. Aamupalan jälkeen olikin taas aika suunnata kohti allasaluetta.
Toisena päivänä päätimme uimisen jälkeen syödä puolihoitolounaan hotellin toisessa ravintolassa, ravintola La Terrazzassa, koska emme taaskaan jaksaneet lähteä kauemmaksi. Lounasravintola sijaitsee allasalueen yhteydessä, joten sinnekin olisi ollut mahdollista piipahtaa suoraan altaasta. Myös lounaaseen kuului kaksi ruokalajia ja jälkiruoka. Valitsimme päivän keiton ja pasta-annokset, joiden pekonin määrässä ei oltu pihistelty. Jälkiruoaksi kelpasi gelato.
Kokeilin myös puolihoitopakettiin kuuluvia hoitoja terme-osastolla, joka sijaitsi hotellin pohjakerroksessa. Termeä lämmittävät luonnolliset kuumat lähteet. Testasin vaskulaarihoitoa, jossa kahdenkymmenen minuutin ajan kävellään vuorotellen kylmä- ja kuumavesialtaiden läpi, jotka poreilevat ja hieroen jalkoja. Kokemus oli yllättävän virkistävä! Tämän jälkeen kokeilin doccia emozionaalea, jossa käytännössä siirrytään erilaisesta suihkusta toiseen. Tämä ei ollut kokemuksena kummallinen mutta viimeisen suihkun laventelin tuoksuinen höyry oli kyllä vekkuli.
Terme-osastolla oli myös luonnonkivinen luola, grotta, jossa nautiskeltiin kuuman lähteen tuottamasta 48 asteisesta höyrystä. Höyrykylvyn jälkeen tämäkin kylpijä ohjattiin lepohuoneeseen, jossa kylpijä käärittiin valkoiseen lakanaan ja laitettiin pötkölleen rentoutumaan.
Kahden päivän loman aikana kylpyläluuppi, kelluminen, ruokailu ja hoidoisssa käyminen jäi yllättävän nopeasti päälle. Aamutakissa haahuilu syöttää ilmeisesti ihmismielelle jatkuvasti signaalia tekemättömyydestä, jonka takia kypyläkokemus oli erittäin rentouttava. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan talviuintia!
Lukemisiin, Anne
Ruokahaasteena porchetta
Porchetta, tuo keski-italialaisen liharuoan sielu, on kokonaisena paistettua luutonta possua. Possu on maustettu suolalla, pippurilla, valkosipulilla sekä rosmariinilla ja sen pinta paahdetaan kullankeltaisen rapeaksi. Kaupasta porchettaa löytää myös valmiiksi siivutettuna, jos ei halua ryhtyä tuntikausia kestävään paisto-operaatioon.
Porchetta on italialaista pikaruokaa. Siellä täällä teiden varsilla, toreilla ja markkinoilla on pysäköitynä porchetta-autoja, joista voi ostaa pikaevääksi porchettaleivän.
Rasvaisesta porchettasta leikataan ohuita siivuja ja laitetaan vaalean leivän väliin joka syödään sellaisenaan ilman mitään levitteitä tai majoneesia. Rasvainen ja rapea porchetta toimii voiteluaineena joka puraisulla.
Törmäsimme paikallisessa ruokakaupassa erikoiseen porchetta kiekkoon, jota täytyi ehdottomasti testata, vaikkei meillä ollut aavistusta, mitä sille pitäisi tehdä. Porsaanlihan lisäksi kiekkoon keskelle oli laitettu myös maksaa ja tietysti myös mausteita.
Kokki otti haasteen vastaan ja päätti tällätä koko komeuden ensin grilliin ja sitten uudestaan rosmariinipedillä folioon kääräistynä.
Kyytipojaksi porchettalle valmistui risotto. Ruokahaaste selätettiiin sillä erinomaista porchetasta tuli kotikonsteinkin.
Lazion rantakohteiden helmi, Riviera di Ulisse
Riviera di Ulisse on Lazion alueen rantakohteiden helmi, jonne Roomalaiset suuntaavat viettämään viikonloppua meren rannalle. Se ulottuu San Felice Circeosta, Sperlongan kautta Gaetaan, ja edellä mainitut kaupungit löytyvät myös I borghi piu belli d'Italia listalta.
Riviera di Ulisse ei ehkä ole niin kuuluisa kuin Amalfi Coast mutta sinne on helpompi siirtyä Roomasta, ja ulkomaisten turistien lukumäärä lienee kesäsesongin aikaan kohtuullisempi. Riviera di Ulisse on kuuluisampaa rantakohdetta edullisempi, aidompi ja helpommin tavoitettavissa, mikä tekee siitä oivallisen retkikohteen vaikkapa Rooman loman yhteyteen!
Tänä vuonna päätimme tehdä uudenvuoden retken Rivieralla di Ulissella sijaitsevaan Sperlongaan, koska säätiedotuksen mukaan lämpömittarilukema tulisi siellä lähentelemään 17 astetta, ja aurinkoinen viikonloppu al Mare tuntui mukavalta vaihtoehdolta. Vaikka rantakohteet ovat talvikaudella uinuvia pikkukyliä, se ei meitä haittaa, vaan päinvastoin tutustuminen rannikkoon ilman turisteja on houkuttelevaa.
Säätiedotus piti kutinsa, ja aurinkoisella säällä oli kiva aloittaa päivä aamukävelyllä hiekkarannalla.
Pienen jaloittelun jälkeen oli myös mukava piipahtaa cappucinolle ja cornetolle kahvilaan, jossa paikalliset tuntuivat käyvän näyttäytymässä.
Sperlongassa lounaan voi nauttia aurinkoisessa rantabaarissa, jonka ruokalistoilta löytyy taatusti tuoreita mereneläviä. Lounaasta toipumisen jälkeen voikin jo aloittaa aperitivolle siirtymisen suunnittelun. Suosittelen valitsemaan hotellin, josta on merinäköala, sillä tramontanan katselu omalta parvekkeelta proseccolasin kera on rentouttavaa lomamatkan luksusta, jonka jälkeen jaksaa kierrellä Sperlongan pikkuputiikeissa.
Vanhasta kaupungin sokkeloista löytyy tunnelmallisia paikkoja pienen aperitiivin nauttimiselle. Italialaiseen tapaan aperitiivin kylkeen kuuluu aina pientä purtavaa, jolla jaksaa illalliseen asti. Lazion alueella illallisen tarjoilu alkaa tyypillisesti vasta kello 20, ja kesällä kuumuuden takia vielä myöhempään, joten silloin pieni suolapala voi todella tulla tarpeeseen.
Sperlonga sijaitsee aikalailla Rooman ja Napolin välissä, mikä ei voi olla vaikuttamatta ruokakulttuuriin. Ravintola Tropical tarjosi erinomaista napolilaista pizzaa. Pizza Vesuvio oli päällystetty salame spianatalla, joka vei kielen mennessään. Kaksi pizzaa, viinilasi ja iso olut maksoivat yhteensä 31 euroa, mikä on noin kymmenen euroa enemmän kuin omalla kylällä mutta lomakohteessa onkin lomakohteen hinnat!
Illallisen jälkeen olikin sopiva hetki siirtyä katselemaan uuden vuoden 2023 saapumista parvekkeelta.
Auguri!
Lokakuinen rantaloma Anziossa
Lokakuinen sää osoittautui taas erinomaiseksi. Päivän ylin lämpötila pyöri 25 asteen hujakoilla ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, joten päätimme lähteä viettämään ottobrataa al Mare. Valitsimme rantakohteeksi Anzion, joka sijaitsee noin 50 km Roomasta etelään. Anzio ei ole erityisen trendikäs lomakohde mutta olen lukenut siitä paljon positiivisia kommentteja. Täytyyhän paikassa olla jotain jos itse Keisari Nero rakennutti palatsin Anzion rantaan.
Keisari Neron Palazzo Imperialen rauniot ovat nähtävissä edelleen Anzion rannalla.
Jos Neron rakentama Domus Aurea Roomassa oli tekojärvineen valtava ei tämäkään palazzo ollut vaatimaton. Palazzo Imperiale levittäytyi kahdeksansadan metrin leveydelle silloisen Antiumin rantaviivaan. Tänä päivänä Keisari Neron patsas vartioi raunioita.
Varasimme hotellin aivan hiekkarannan tuntumasta, jolloin saimme nauttia samasta upeasta merinäköalasta parvekkeeltamme kuin Keisari Nero. Anzion hiekkarantaa suojaavat aallonmurtajat ja niiden suojissa on turvallista ottaa aurinkoa, kävellä, rakentaa hiekkalinnoja ja katsella auringonlaskua. Rannan fasiliteetit ovat erinomaiset. Rantaelämän viettäminen pitempäänkin olisi ollut vaivatonta sillä kaikki mitä rantalomalainen tarvitsee, ranta, baari ja ravintola, olisivat olleet noin 25 metrin päässä toisistaan.
Porto Innocenziano, joka on rakennettu Paavi Innocentius XII:n toimesta 1697 on Anzion elämän keskus. Satamakuppilassa istuskellessa on mukava seurata kalastajien askareita.
Kalastusaluksien kansilla käy kauppa kun tarjolla on jos jonkinlaisia mereneläviä. Verkkoja korjataan ja aluksia huolletaan seuraavaa kalastusreissua varten.
Anzion lukuisten kalaravintoloiden tarjonta on siis taatusti tuoretta. Kalaravintoloita löytyy satamasta mutta myös Anzion hiekkarannan puolelta. Suosittelen kokeilemaan klassista pasta alla vongolea tai risotto alla crema di gamberia, eli simpukkapastaa tai kermaista katkarapurisottoa.
Anzio on pieni ja sympaattinen oikea kaupunki, eikä pelkästään rantalomakohde, jonka hintataso on kohtuullinen. Suosittelisin Anziota lomakohteeksi sellaisille ihmisille, jotka arvostavat aitoa italialaista elämänmenoa, ja jotka rakastavat mereneläviä lautasella!
Lukemisiin, Anne
Lokakuinen Lazio
Italian lokakuun sää on mielestäni sää parhaasta päästä tehdä aktiivisia turistiretkiä Rooman ympäristössä. Heinä-elokuun helteissä ulkoilmakohteissa Colosseumilla, Forum Romanumila tai vaikkapa Fontana di Trevillä turistipoloa uhkaa lämpöhalvaus, ja vartijat yrittävät epätoivoisesti estää hikisiä turisteja lepuuttamasta itseään Pantheonin sisäänkäynnin varjossa ja Espanjalaisilla portailla. Suihkulähteeseen pulahtamisestakin mokomat kirjoittavat tuntuvat sakot. Kesähelteillä itsesuojeluvaistolla varustettu turisti pysytteleekin kirkkojen ja museoiden suojissa. Kun lokakuussa päivän ylin lämpötila pysyttelee 20 ja 25 asteen välissä aika on otollinen pakollisten monumenttien kiertämiselle tai retkien tekemiseen maalle.
Ottobrata romana on lokakuisiin kesän viimeisiin päiviin asettuva hetki, jolloin roomalaiset lähtevät nauttimaan aurinkoisista päivistä maalle ennen syksyn saapumista. Syyskuussa ja lokakuun alussa vietetään sadonkorjuu- ja viinijuhlia. Ja lokakuun lopussa juhlistetaan eri puolilla Italiaa kastanjasadon kypsymistä. Syys-lokakuu on mainio hetki osallistua erilaisiin sagroihin ja festoihin, joihin liittyy paikallinen ruoka.
Lokakuussa myös rantaelämä on mahdollista vaikka balneaarien eli rantabaarien aurinkotuolivuokraus hiljeneekin. Rannalle voi mennä tekemään pitkiä kävelyjä tai nautiskelmaan auringonpaisteesta, ja miksei pulahtaa uimaankin sillä meriveden lämpötila voi vielä päihittää Päijänteen heinäkuun lämpötilan.
Paikalliset saattavat laittaa jo päälle kevyttoppatakin mutta turisti voi touhuta mitä huvittaa, ja siihen Italialaiset ovat tottuneet. Aurinkoisin päivinä rannalla viihtyvät koirat, lapset, kalastajat, mummot ja papat, ja etenkin erinomaisista merenelävistä nautiskelevat ruokailijat. Vaikka auringonpalvonta rannalla hiljenee toimivat rantaravintolat ja baarit rentoina ajanviettopaikkoina vaikka aurinko välillä pujahtaisikin pilveen tai merituuli tuntuisi liian viileältä.
