Fiumicino - ei pelkästään lentokenttä

Lentävä turisti tuntee Fiumicinon lentolipun FCO lyhenteestä, joka osoittaa matkan suuntaavan Rooman suurimmalle lentokentälle. Fiumicino on kuitenkin muutakin kuin lentokenttä. Fiumicino on pieni kaupunki aivan lentokentän kupeessa, jossa voi viettää rantaelämää hyvän ruoan merkeissä vaikkapa lentoa odotellessa.

Poikkesimme viikonloppuna lounaalla Fiumicinossa. Sen satamassa oli rento hyörinä päällä. Liikkeellä oli turisteja, perheitä ja kaveriporukoita viettämässä aikaa. Saimme auton pysäköityä helposti kanavan varteen, vaikkakaan emme olleet varmoja onnistummeko saamaan sitä ruudusta pois varsin erikoisen pysäköintikulttuurin takia.

Kävimme ennen lounasta kävelyllä kanavan varrella ja satamalaiturilla.

Kanavan varsi ei ehkä ole kaikkien mielestä tyylikkäin rantakohde, sillä sen vierelle on kiinnitetty toinen toistaan käytössä kuluneempia troolareita.

Aidon kalastussataman sympaattinen tunnelma houkuttelee kuitenkin paikalle myös hyvää ruokaa arvostavia roomalaisia. Seuraavalla kerralla täytynee ottaa mukaan kylmälaukku, sillä kotiin vietäväksi olisi voinut ostaa simpukoita suoraan kalastajan ämpäristä. Aurinkoisena päivänä kävelyn jälkeen maistui terassilla vielä raikas Aperol Spritz. 

Söimme merenrantaravintolassa kolmen ruokalajin lounaan, alkupalaksi simpukoita, primiksi risottoa ja secondiksi friteerattua mustekalaa, joiden kyytipojaksi tilasimme pullon Pinot Gricioa.

Merenelävät ovat aina kalastussataman ravintoloissa taatusti tuoreita ja tälläkin kerralla suussasulavia. Operaatio saattoi lipsahtaa ruoan määrän suhteen liioittelun puolelle, mutta hintaa lounaalle kertyi kuitenkin viineineen vain noin 80 euroa. 

Jos ruokailun lisäksi haluaa tutustua rantaelämään pääsee kanavan yli kävelysiltaa pitkin sen eteläpuolelle, josta alkavat hiekkarannat. Spiagga libera, johon voi mennä maksutta, vaikka vain hetkeksi, sijaitsee lähellä siltaa. Pakkaa siis pyyhe ja bikinit lounaalle mukaan. Lungomare della Salute rantakadun varrelta löytyy lisää ravintoloita ja rantabaareja, joista löytyvät kaikki palvelut urbaanin rantapäivän viettämiseen. 

Lukemisiin,

Anne

Villiparsajuhlat

Alkukeväästä ihmettelimme paikallisia mummuja ja pappoja, jotka kävelivät tienvarsia pitkin niska kyyryssä ojanpohjia tiirailemassa. Joillakin heistä oli nippu rikkaruohoja nyrkissä. Kävi ilmi, että käynnissä oli villiparsan metsästys. 

Villiparsa eli asparago selvatico on himoittu kausiherkku. Se on jalostettua parsaa ohutvartisempi ja kiekuraisempi. Villiparsan nuppu on pienempi ja sen maku mieto. Villiparsaa voi käyttää kuten tavallista vihreää tai valkoista parsaa, jos sitä sattuu löytämään.

Aamuisilla kävelylenkeillä huomasin itsekin kulkevani parsan kiilto silmissä. Tuijottelin tiiviisti ojanpintareita mutta en onnistunut löytämään ensimmäistäkään villiparsaa kuukauden tuijottelujakson aikana, kunnes vihdoin tärppäsi. Siinä se himoittu herkku törötti tienposkessa. Koko kevään jatkuneen parsabongauksen jälkeen saldona on siis yksi parsa, josta ei kyllä risottoa vielä valmisteta. 

Onneksi paikallinen kyläyhdistys järjesti Sagra asparago selvatico -villiparsafestarit, joten pääsin kuin pääsinkin maistamaan tätä ujoa herkkua! 

Kylän piazza tyhjennetään juhlaa varten autoista, ja yhdistyksen vapaaehtoiset valmistavat aukion kojulla myytäviä parsa-annoksia. Italialaisten festojen tyypilliseen tapaan annokset maksetaan kassapisteelle, ja haetaan kuittia vastaan kojulta.

Tilasin koko villiparsa menun, joka sisälsi parsamunakasta, fettuccini-pastaa tomaatti-parsakastikkeessa, parsa-lihapataa sekä salaattia hintaan 15 euroa. Viini olisi kustantanut vielä yhden euron lisää, paitsi jos satuit ottamaan oman pullon mukaan! Parsa-annoksista nautitaan ulkona pöytien ääressä, ja ilta huipentuu vielä live-musiikkiin ja tanssiin!

Lukemisiin, Anne

Kevät, La Primavera

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, ja puuhastelu keväisessä puutarhassa lempipuuhaani. Kesien viettäminen Italiassa on kuitenkin rajoittanut puutarhaharrastusta, sillä keväisen taimikasvatusrumban usein ylenpalttista satoa on turha jättää kotivahtien riesaksi.

Yleensä olemme käyneet Italiassa keväällä pariin otteeseen, maaliskuun alussa ja pääsiäisen tienoilla. Tänä vuonna olen päässyt ensimmäisen kerran kokemaan Italian kevään kokonaan, ja testaamaan sen puutarhanhoidolle suomat mahdollisuudet. 

Kun saavuimme huhtikuun alussa, talveksi huputtamissani pelargonioissa ja sitruunapuussa oli nuppuja, ja rosmariini sekä laventeli kukkivat.

Pihapuissa ei ollut vielä lehtiä mutta muuten oli jo melko vihreää. Myös helmikuussa istuttamani selleri, persilja ja fenkoli olivat selviytyneet kylmistä öistä.

Päivälämpötila oli huhtikuussa aurinkoisina päivinä viidentoista ja kahdenkymmenen asteen välissä kohotakseen hiljalleen kahdenkymmenen asteen yläpuolelle. Koska yölämpötilat olivat vielä alle kymmenen astetta lämmitimme taloa pääsääntöisesti takkatulella. 

Italian kevät on kuitenkin syksyä sateisempi ja epävakaisempi. Tänä keväänä Pohjois-Italia on kuivuuden jälkeen kärsinyt liiallisista sateista sekä tulvista, kun vuorille satava vesi ei imeydy kuivaan maaperään. Ravennassa, Forlissa ja Cesenasssa joet ovat tulvineet kaupunkien keskustoihin, ja aiheuttaneet tuhoja. Onneksi täällä vuorella sadevesi ei aiheuta ongelmia mutta sateen jälkeen laaksosta nousevat sumupilvet tekevät maisemasta hyvinkin vaihtelevan.

Alkukeväästä olosuhteet ovat otolliset kaikenlaiselle ulkona puuhastelulle. Estääkseni antipastien ja spritsereiden kerääntymistä vyötärölle on syytä käydä välillä kävelyllä maalaismaisemissa. Vaikka aurinko paistaa jo melko korkealta pysyy lämpötila aamupäivällä lenkkipolulla maltillisena. Sadepäivänä voi tyytyä lukemaan kirjaa. Olen yhdistänyt lenkkeilyyn ojanpenkan kasvien tunnistusharrastuksen. Nokkoset ja voikukat ovat vanhoja tuttuja mutta uusia tuttavuuksiakin, joita kaikkia en vielä tunnista, löytyy useita.

Paras paikka ostaa taimia on joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina järjestettävät maalaismarkkinat Osteria Nuovalla. Markkinoilla myydään kaikkea mahdollista kuten kanoja, kaneja, lehmiä, juustoja, kasviksia, hunajaa, oliiviöljyä, leikkeleitä, vaatteita, kotitaloustarvikkeita, ja tietysti kaikenlaisia taimia kesäkukista habanero chileihin. Keväisillä markkinoilla kävi kuhina, ja itsekin innostuin ostamaan neljä kesäkurpitsan taimea ja kuusi salaatin alkua yhteishintaan 2 euroa. 

Jotta kokemus Italian keväästä olisi kokonaisvaltainen päätimme lähteä kevätretkelle Toskanaan. Majoituimme Agriturismo Inalbiin, jonka terassilta oli mukava katsella Toskanan kevättä ja sypressien täyttämää kumpuilevaa maisemaa.

Pyörähdimme myös sievässä pienessä toskanalaiskylässä Greve in Chiantissa, jonka ympärillä on tuotettu Chianti Classico-viiniä jo 1700-luvulta alkaen. 

Galleria Ufficissa Firenzessä pääsin ihailemaan renessansiaikaista da Vincin, Rubensin, Caravaggion, Giotton, Uccellon, Tizianon, Gentileschin, Michelangelon, Pollaiuolon ja Van Dyckin taidetta.

Ajankohtaan ja mielentilaan sopivin teos on ehdottomasti Sandro Botticellin 1478 maalaama Kevät, jossa kylmä länsituuli Zephyros ahdistelee maan nymfiä, ja kukkien jumalatar  Flora kylvää kukkia mekostaan. Rakkauden jumalatar Venus katselee kolmea sulotarta, jotka symboloivat taidetta. Teoksen vasemmassa reunassa puutarhan suojelija Mercurius on läsnä kun kevät koittaa. La Primavera!

Lukemisiin, Anne

Terme dei Papi

Talviuinnista on tullut viime aikoina trendikäs harrastus. Päätimme testata kuinka talviuinti luonnistuu italialaiseen tapaan, ja suuntasimme kohti kylpylää, joka tarjoaa mukavat uintiolosuhteet jokaisessa säässä ja kaikkina vuodenaikoina. 

Varasimme kahden vuorokauden majoituksen Terme dei Papin yhteydessä sijaitsevasta kylpylähotelli Niccolo V:stä, sillä Terme dei Papin ympäri vuoden avoinna olevissa kuumissa lähteissä vesi on sopivan lämmintä myös talviuintiin. Lisäksi Terme di Papi sijaitsee Viterbossa vain reilun tunnin ajomatkan päässä taloltamme.

Ensivaikutelma hotellista oli erittäin positiivinen, ilmassa oli luksuksen tuntua.

Terme dei Papi on ollut jo 1200-luvulla paavin käytössä, joten kai se mikä kelpaa paaville kelpaa myös meille. Vastaanoton henkilökunta oli ystävällistä ja opasti meitä pienestä kielimuurista huolimatta. Allekirjoitimme lomakkeen, jolla todistimme olevamme terveitä ja jolla lupasimme olla menemättä höyrykylpyyn ennen kuin kolme tuntia olisi kulunut ruokailusta. Tämän jälkeen saimme huoneemme ovikortit, joihin ladattiin myös puolihoitoon kuuluvat hoidot ja ruokailut. Hotellihuone oli tyylikäs ja sieltä löytyivät spa-elämään välttämättömät varusteet aamutakki ja tossut. Seuraavan parin päivän ajan pääsisimme kaikkialle kylpytakkiin pukeutuneena  ja ovikorttia vilauttamalla.

Suuntasimme välittömästi kohti kuumaa lähdettä eli Monumental poolia, jonka lämmitä vettä olimme ensisijaisesti tulleet testaamaan. Tepastelimme kylpytakeissamme kohti allasaluetta, ja piippasimme ovikortilla itsemme sisälle. Koska olimme hotellivieraita emme tarvinneet pukuhuonetiloja. Pikainen suihku ennen altaaseen menoa riitti. Kylpytakki naulaan ja altaaseen! Lämmin vesi virtasi altaaseen sen toisesta päädystä ja poistui toisesta, joten veden lämpötilaa oli mahdollista säätää positioimalla itsensä sopivalle etäisyydelle. Arvioisin veden lämpötilan olevan noin 37-40 astetta. Matalassa päädyssä vesi on lämpimämpää ja siellä voi istuskella altaan pohjassa. Syvempi osa altaasta, missä vesi on hitusen viileämpää, on rajattu köydellä. Syvässä päädyssä voi vesijuosta tai uida matkaa mutta ylivoimaisesti suosituinta on pötkön varassa kelluminen ja rupattelu. Kaiken kaikkiaan Terme dei Papin tunnelma on varsin seesteinen.

Varasimme hotellin puolihoidolla, mitä emme yleensä harrasta, koska tykkäämme käydä tutustumassa uusien paikkakuntien tarjoamiin ruokailumahdollisuuksiin. Ratkaisumme oli kuitenkin onnistunut. Saimme molempina päivinä valita menisimmekö hotellin illalliselle vai lounaalle. Ensimmäisenä iltana valitsimme illallisen ravintola The Gregorio IX:ssä mikä oli hyvä idea, sillä parin tunnin altaassa lillumisen jälkeen ei virtaa olisi enää ollutkaan ravintolan metsästämiseen. Ravintola oli tasokas mutta sopivan rento. Pakettiin kuului kaksi ruokalajia ja jälkiruoka mutta viini piti pulittaa itse. Annokset olivat yksinkertaisia mutta erittäin maukkaita. Ruokailun jälkeen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käydä mahan viereen nukkumaan.

Hotellin aamupala oli laadukas, ja sen olisi halutessaan voinut nauttia aamutakkisillaan. Perinteisten aamiaistarvikkeiden lisäksi tarjolla oli kakkuja ja makeita vaihtoehtoja pitkä rivi.

Pidin erityisesti mansikoista ja vuohenmaitojogurtista, johon valutin hunajaa suoraan kennosta.

Cappuccino valmistettiin pyynnöstä ja tarjoiltiin pöytään. Aamupalan jälkeen olikin taas aika suunnata kohti allasaluetta.

Toisena päivänä päätimme uimisen jälkeen syödä puolihoitolounaan hotellin toisessa ravintolassa, ravintola La Terrazzassa, koska emme taaskaan jaksaneet lähteä kauemmaksi. Lounasravintola sijaitsee allasalueen yhteydessä, joten sinnekin olisi ollut mahdollista piipahtaa suoraan altaasta. Myös lounaaseen kuului kaksi ruokalajia ja jälkiruoka. Valitsimme päivän keiton ja pasta-annokset, joiden pekonin määrässä ei oltu pihistelty. Jälkiruoaksi kelpasi gelato. 

Kokeilin myös puolihoitopakettiin kuuluvia hoitoja terme-osastolla, joka sijaitsi hotellin pohjakerroksessa. Termeä lämmittävät luonnolliset kuumat lähteet. Testasin vaskulaarihoitoa, jossa kahdenkymmenen minuutin ajan kävellään vuorotellen kylmä- ja kuumavesialtaiden läpi, jotka poreilevat ja hieroen jalkoja. Kokemus oli yllättävän virkistävä! Tämän jälkeen kokeilin doccia emozionaalea, jossa käytännössä siirrytään erilaisesta suihkusta toiseen. Tämä ei ollut kokemuksena kummallinen mutta viimeisen suihkun laventelin tuoksuinen höyry oli kyllä vekkuli.

Terme-osastolla oli myös luonnonkivinen luola, grotta, jossa nautiskeltiin kuuman lähteen tuottamasta 48 asteisesta höyrystä. Höyrykylvyn jälkeen tämäkin kylpijä ohjattiin lepohuoneeseen, jossa kylpijä käärittiin valkoiseen lakanaan ja laitettiin pötkölleen rentoutumaan.

Kahden päivän loman aikana kylpyläluuppi, kelluminen, ruokailu ja hoidoisssa käyminen jäi yllättävän nopeasti päälle. Aamutakissa haahuilu syöttää ilmeisesti ihmismielelle jatkuvasti signaalia tekemättömyydestä, jonka takia kypyläkokemus oli erittäin rentouttava. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan talviuintia!

Lukemisiin, Anne

Ruokahaasteena porchetta

Porchetta, tuo keski-italialaisen liharuoan sielu, on kokonaisena paistettua luutonta possua. Possu on maustettu suolalla, pippurilla, valkosipulilla sekä rosmariinilla ja sen pinta paahdetaan kullankeltaisen rapeaksi. Kaupasta porchettaa löytää myös valmiiksi siivutettuna, jos ei halua ryhtyä tuntikausia kestävään paisto-operaatioon.

Porchetta on italialaista pikaruokaa. Siellä täällä teiden varsilla, toreilla ja markkinoilla on pysäköitynä porchetta-autoja, joista voi ostaa pikaevääksi porchettaleivän.

Rasvaisesta porchettasta leikataan ohuita siivuja ja laitetaan vaalean leivän väliin  joka syödään sellaisenaan ilman mitään levitteitä tai majoneesia. Rasvainen ja rapea porchetta toimii voiteluaineena joka puraisulla.

Törmäsimme paikallisessa ruokakaupassa erikoiseen porchetta kiekkoon, jota täytyi ehdottomasti testata, vaikkei meillä ollut aavistusta, mitä sille pitäisi tehdä. Porsaanlihan lisäksi kiekkoon keskelle oli laitettu myös maksaa ja tietysti myös mausteita.

Kokki otti haasteen vastaan ja päätti tällätä koko komeuden ensin grilliin ja sitten uudestaan rosmariinipedillä folioon kääräistynä. 

Kyytipojaksi porchettalle valmistui risotto. Ruokahaaste selätettiiin sillä erinomaista porchetasta tuli kotikonsteinkin.

Lazion rantakohteiden helmi, Riviera di Ulisse

Riviera di Ulisse on Lazion alueen rantakohteiden helmi, jonne Roomalaiset suuntaavat viettämään viikonloppua meren rannalle. Se ulottuu San Felice Circeosta, Sperlongan kautta Gaetaan, ja edellä mainitut kaupungit löytyvät myös I borghi piu belli d'Italia listalta. 

Riviera di Ulisse ei ehkä ole niin kuuluisa kuin Amalfi Coast mutta sinne on helpompi siirtyä Roomasta, ja ulkomaisten turistien lukumäärä lienee kesäsesongin aikaan kohtuullisempi. Riviera di Ulisse on kuuluisampaa rantakohdetta edullisempi, aidompi ja helpommin tavoitettavissa, mikä tekee siitä oivallisen retkikohteen vaikkapa Rooman loman yhteyteen!

Tänä vuonna päätimme tehdä uudenvuoden retken Rivieralla di Ulissella sijaitsevaan Sperlongaan, koska säätiedotuksen mukaan lämpömittarilukema tulisi siellä lähentelemään 17 astetta, ja aurinkoinen viikonloppu al Mare tuntui mukavalta vaihtoehdolta. Vaikka rantakohteet ovat talvikaudella uinuvia pikkukyliä, se ei meitä haittaa, vaan päinvastoin tutustuminen rannikkoon ilman turisteja on houkuttelevaa. 

Säätiedotus piti kutinsa, ja aurinkoisella säällä oli kiva aloittaa päivä aamukävelyllä hiekkarannalla.

Pienen jaloittelun jälkeen oli myös mukava piipahtaa cappucinolle ja cornetolle kahvilaan, jossa paikalliset tuntuivat käyvän näyttäytymässä. 

Sperlongassa lounaan voi nauttia aurinkoisessa rantabaarissa, jonka ruokalistoilta löytyy taatusti tuoreita mereneläviä. Lounaasta toipumisen jälkeen voikin jo aloittaa aperitivolle siirtymisen suunnittelun. Suosittelen valitsemaan hotellin, josta on merinäköala, sillä tramontanan katselu omalta parvekkeelta proseccolasin kera on rentouttavaa lomamatkan luksusta, jonka jälkeen jaksaa kierrellä Sperlongan pikkuputiikeissa.

Vanhasta kaupungin sokkeloista löytyy tunnelmallisia paikkoja pienen aperitiivin nauttimiselle. Italialaiseen tapaan aperitiivin kylkeen kuuluu aina pientä purtavaa, jolla jaksaa illalliseen asti. Lazion alueella illallisen tarjoilu alkaa tyypillisesti vasta kello 20, ja kesällä kuumuuden takia vielä myöhempään, joten silloin pieni suolapala voi todella tulla tarpeeseen.

Sperlonga sijaitsee aikalailla Rooman ja Napolin välissä, mikä ei voi olla vaikuttamatta ruokakulttuuriin. Ravintola Tropical tarjosi erinomaista napolilaista pizzaa. Pizza Vesuvio oli päällystetty salame spianatalla, joka vei kielen mennessään. Kaksi pizzaa, viinilasi ja iso olut maksoivat yhteensä 31 euroa, mikä on noin kymmenen euroa enemmän kuin omalla kylällä mutta lomakohteessa onkin lomakohteen hinnat!

Illallisen jälkeen olikin sopiva hetki siirtyä katselemaan uuden vuoden 2023 saapumista parvekkeelta.

Auguri!

Lokakuinen rantaloma Anziossa

Lokakuinen sää osoittautui taas erinomaiseksi. Päivän ylin lämpötila pyöri 25 asteen hujakoilla ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, joten päätimme lähteä viettämään ottobrataa al Mare. Valitsimme rantakohteeksi Anzion, joka sijaitsee noin 50 km Roomasta etelään. Anzio ei ole erityisen trendikäs lomakohde mutta olen lukenut siitä paljon positiivisia kommentteja. Täytyyhän paikassa olla jotain jos itse Keisari Nero rakennutti palatsin Anzion rantaan.

Keisari Neron Palazzo Imperialen rauniot ovat nähtävissä edelleen Anzion rannalla.

Jos Neron rakentama Domus Aurea Roomassa oli tekojärvineen valtava ei tämäkään palazzo ollut vaatimaton. Palazzo Imperiale levittäytyi kahdeksansadan metrin leveydelle silloisen Antiumin rantaviivaan. Tänä päivänä Keisari Neron patsas vartioi raunioita.

Varasimme hotellin aivan hiekkarannan tuntumasta, jolloin saimme nauttia samasta upeasta merinäköalasta parvekkeeltamme kuin Keisari Nero. Anzion hiekkarantaa suojaavat aallonmurtajat ja niiden suojissa on turvallista ottaa aurinkoa, kävellä, rakentaa hiekkalinnoja ja katsella auringonlaskua. Rannan fasiliteetit ovat erinomaiset. Rantaelämän viettäminen pitempäänkin olisi ollut vaivatonta sillä kaikki mitä rantalomalainen tarvitsee, ranta, baari ja ravintola, olisivat olleet noin 25 metrin päässä toisistaan.

Porto Innocenziano, joka on rakennettu Paavi Innocentius XII:n toimesta 1697 on Anzion elämän keskus. Satamakuppilassa istuskellessa on mukava seurata kalastajien askareita.


Kalastusaluksien kansilla käy kauppa kun tarjolla on jos jonkinlaisia mereneläviä. Verkkoja korjataan ja aluksia huolletaan seuraavaa kalastusreissua varten. 

Anzion lukuisten kalaravintoloiden tarjonta on siis taatusti tuoretta. Kalaravintoloita löytyy satamasta mutta myös Anzion hiekkarannan puolelta. Suosittelen kokeilemaan klassista pasta alla vongolea tai risotto alla crema di gamberia, eli simpukkapastaa tai kermaista katkarapurisottoa. 

Anzio on pieni ja sympaattinen oikea kaupunki, eikä pelkästään rantalomakohde, jonka hintataso on kohtuullinen. Suosittelisin Anziota lomakohteeksi sellaisille ihmisille, jotka arvostavat aitoa italialaista elämänmenoa, ja jotka rakastavat mereneläviä lautasella!

Lukemisiin, Anne

Lokakuinen Lazio

Italian lokakuun sää on mielestäni sää parhaasta päästä tehdä aktiivisia turistiretkiä Rooman ympäristössä. Heinä-elokuun helteissä ulkoilmakohteissa Colosseumilla, Forum Romanumila tai vaikkapa Fontana di Trevillä  turistipoloa uhkaa lämpöhalvaus, ja vartijat yrittävät epätoivoisesti estää hikisiä turisteja lepuuttamasta itseään Pantheonin sisäänkäynnin varjossa ja Espanjalaisilla portailla. Suihkulähteeseen pulahtamisestakin mokomat kirjoittavat tuntuvat sakot. Kesähelteillä itsesuojeluvaistolla varustettu turisti pysytteleekin kirkkojen ja museoiden suojissa. Kun lokakuussa päivän ylin lämpötila pysyttelee 20 ja 25 asteen välissä aika on otollinen pakollisten monumenttien kiertämiselle tai retkien tekemiseen maalle.

Ottobrata romana on lokakuisiin kesän viimeisiin päiviin asettuva hetki, jolloin roomalaiset lähtevät nauttimaan aurinkoisista päivistä maalle ennen syksyn saapumista. Syyskuussa ja lokakuun alussa vietetään sadonkorjuu- ja viinijuhlia. Ja lokakuun lopussa juhlistetaan eri puolilla Italiaa kastanjasadon kypsymistä. Syys-lokakuu on mainio hetki osallistua erilaisiin sagroihin ja festoihin, joihin liittyy paikallinen ruoka.

Lokakuussa myös rantaelämä on mahdollista vaikka balneaarien eli rantabaarien aurinkotuolivuokraus hiljeneekin. Rannalle voi mennä tekemään pitkiä kävelyjä tai nautiskelmaan auringonpaisteesta, ja miksei pulahtaa uimaankin sillä meriveden lämpötila voi vielä päihittää Päijänteen heinäkuun lämpötilan.

Paikalliset saattavat laittaa jo päälle kevyttoppatakin mutta turisti voi touhuta mitä huvittaa, ja siihen Italialaiset ovat tottuneet. Aurinkoisin päivinä rannalla viihtyvät koirat, lapset, kalastajat, mummot ja papat, ja etenkin erinomaisista merenelävistä nautiskelevat ruokailijat. Vaikka auringonpalvonta rannalla hiljenee toimivat rantaravintolat ja baarit rentoina ajanviettopaikkoina vaikka aurinko välillä pujahtaisikin pilveen tai merituuli tuntuisi liian viileältä.

Lukemisiin, Anne

PS: Tästä linkistä löydät Lazion alueen tapahtumista -> https://lazioeventi.com

VIP, very important pet, matkustaa

Kirjoittamistani teksteissä puhun usein meistä monikossa, jolloin pääsääntöisesti viittaan aviomieheeni. Jo neljänä kesänä, jolloin olemme menneet Italiaan omalla autollamme, on mukanamme kulkenut myös VIP-matkustaja - bostoninterrierimme Yoda 12-vuotta.

VIP:in kanssa matkustaessa on otettava huomioon monta asiaa. Valmistelu alkaa eläinlääkärikäynnillä noin kuukausi ennen matkaa, jolloin huolehditaan rokotukset kuntoon ja tarvittavat leimat passiin. Etelässä on monenlaisia todennäköisyyksiä saada eksoottinen zoonoosi, joten eläinlääkärin suosituksen mukaan olemme pitäneet voimassa perus rabies-cocktailin lisäksi leptospiroosirokotuksen ja sydänmatolääkityksen.

Reissuun pakataan mukaan VIP-matkailijan lääkkeet, lelut, lempipeitto, kupit ja ruokaa. Myös välipaloja täytyy pakata jos ruokailuväli jostain syystä sattuu venähtämään. Seniori-iässä karvakamusta on tullut vähän herkkävatsainen ja pahoinvointi saattaa yllättää mikäli ruokailu venyy. Onneksi sentään nälkäkiukku ei iske.

Onneksemme Yoda on suhteellisen helppo matkustaja. Kokemus tekee tässäkin asiassa mestarin. Aluksi automatkailu vähän hermostutti mutta nykyään sekin sujuu maisemia katsellen. Päikkäreitä Yoda ei autossa kuitenkaan malta nukkua. Saksassa on helppo pitää taukoja koiran kanssa, sillä vehreitä rastplatzeja, joissa on pöytäryhmiä ja wc myös ihmisille, löytyy moottoriteiden varsilta tasaisin väliajoin. Italiassa levähdyspaikkoja on vähän joten tauot on pidettävä huoltoasemilla, jotka ovat valitettavasti usein tulikuumia asfalttikenttiä. Silloin on pakko pitää pikapysähdys ilmastointilaite päällä. Taukopaikoilla on joka tapauksessa mukava jaloitella ja syödä jäätelöä.

Yoda viihtyy erinomaisen hyvin laivalla. Hyttiin otetaan aina ajankuluksi mukaan joku uusi lelu. Lemmikkikannen pissipaikkojen käyttäminen onnistuu luontevasti, ja mikäpäs sen mukavampaa kun isäntä tuo buffet-pöydästä tuliaisia tasaisin väliajoin. Laivamatkailukokemusta meille on kertynyt Viking Gracelta, Finnlinesilta sekä Trelleborgin ja Travemunden väliä seilaavalta TT-linesin lautalta.

Yöpymisiä hotelleissa helpottaa se, että Yoda yksinkertaisesti rakastaa hotelleja. Seurakoira kun on niin koti on siellä missä seurakin on, ja matkatavarat. Hotellihuone varataan aina ilmastoituna eläimen ja ihmisten parasta ajatellen. Yodan mielestä hotelleissa parasta on puhtaat lakanat. Niihin on ihana tehdä pesä ja nukkua päiväunet sillä aikaa kun henkilökunta käy tutustumassa kaupunkiin.

Koiraystävällisiä hotelleja löytyy Bookingista melko helposti. Parhaissa hotelleissa palvelu on ollut VIP-tasoa, koiranpeteineen ja -kuppeineen. Tarjolla on ollut talon puolesta myös kakkapussit ja välipalaa.

Perillä Poggio Moianossa alkaa koiranpäivät. Bostoninterrierit rakastavat auringonpaistetta, joten helle ei ole ongelma kunhan saa chillailla. Vaikka pihamme on pieni riittää siellä nuuskuteltavaa. Koko eläin tuoksuukin välillä rosmariinille ja laventelille pyörittyään yrttipuskien keskellä.

Kun tulee kuuma Yoda käy kastautumassa omassa altaassaan, jonka jälkeen kuivatellaan omalla matolla tai vilvoitellaan Scruffsin viilennysmaton päällä.

Myös ihmisten aurinkotuolit ovat mukavia. Suurin osan päivästä vietetään pihalla mutta siestan ajaksi vetäydytään yhdessä parin tunnin päikkäreille.

Italiassa ollessamme käymme välillä parin päivän reissuilla lähialueilla Laziossa, Toskanassa, Umbriassa tai Marchen alueella. Kerran olemme ehtineet jopa Sorrentoon asti. Päiväreissulle kuumaan kaupunkiin ei koiraa voi tietenkään viedä. Ilmastoitu agriturismo eli maatilamajoituskohde on VIP-eläimelle mukavampi paikka. Siellä voi tavata myös muita neli- tai kaksijalkaisia. Yleisesti ottaen Italiassa koirat otetaan mukaan lähes joka paikkaan. Agriturismoissa jopa ihmeteltiin kun Yodaa ei ollut näkynyt altaalla tai ravintolassa.

Suomeen paluuta varten on aina otettava ekinokokkoosi eli heisimato lääkitys, joka tarkoittaa eläinlääkärikeikkaa Italiassa tai Saksassa. Onneksi varaukset eläinlääkärille onnistuu yleensä netin kautta. Hommaan täytyy vain varata paluumatkalla aikaa.

Matkustaminen koiran kanssa tapahtuu koiran ehdoilla. Niinkuin lasten kanssakin matkustaessa tehdään. Kaikkia tilanteita ei voi ennakoida eikä ongelmilta aina voi välttyä mutta hyvä suunnittelu auttaa. Pissi, kakka ja yrppä saattaa käydä kylässä väärään aikaan ja väärässä paikassa mutta sehän nyt ei ole lapsiperheelliselle mitään uutta. Lapsiin verrattuna koirakaveri, ei saa nälkäkiukkukohtausta tai tantrumia. Koira ei valita eikä kysy milloin ollaan perillä. Sille kelpaa kaikki ruoka, ja koira viihtyy hyvin yksin hotellihuoneessa. Tuntuu että koiran kanssa matkustaminen on lasten kanssa matkustamiseen verrattuna helpompaa ja huolettomampaa.

Lukemisiin, Anne

Altaalle vai merelle – Milano Marittima

Kysymyksestä: "Altaalle vai merelle?", muodostuu lepolomailijan päivän polttava kysymys. Molemmissa tavoissa viettää lomaa on hyvät puolensa. Altaan voi löytää, agriturismosta, kylpylästä tai hotellista mutta meri löytyy… no, rannalta.

Myönnettäköön, että olen aina ollut hieman epäilevällä kannalla Italian merenrantakohteiden suhteen. Rannat näyttävät täyteen ahdetuilta ja viimeisestä rivistä ei kuulemma edes näe merelle. Tai niin kuin joku paikallinen asian ilmaisi: "Viimeinen rivi on jo maaseutua". Toki rantakohteet ovat erilaisia. Rooman rannoille tulevat paikalliset mutta tyylikästä rantabulevardia ei välttämättä sieltä löydy. Amalfin jyrkät kalliorannat ovat saavutettavuudeltaan projekti sinänsä. Campanian alueella olen onnistunut löytämään lähes tyhjän rannan ja saappaankorossa sijaitsee Italian Malediiveiksi tituleerattu uimaranta jonne pääsystä vielä haaveilen. 

Tällä kerralla rantakohteeksi valikoitui kuitenkin Milano Marittima, jota voin lämpimästi suositella! Minulla ei ollut koko paikasta minkäänlaista ennakkokäsitystä mutta se yllätti iloisesti, ja siksi päätikin kirjoittaa tämän postauksen. Milano Marittima on helppo, kompakti, rento ja tyylikäs lomakohde jossa kaikki on kävelymatkan päässä.

Jos saavut Milano Marittimaan autolla sen pysäköinti on vaivatonta lukuisilla parkkialueilla. Autolla voi piipahtaa kätevästi Riminille, Ravennaan tai San Marinoon sillä ne sijaitsevan noin puolentunnin ajomatkan päässä Milano Marittimasta. Jos haluat tutustua vain Milano Marittimaan ja sen lähialuieisiin voit valita kulkupeliksi polkupyörän, joita on liikeellä paljon sillä monet hotellit tarjoavat niitä vierailleen.

Parvekkeellinen hotellihuone, josta on näköala Adrianmerelle on hyvä valinta. Toisaalta merta pääsee kyllä ihastelemaan myös rannalta käsin. Jos haluat lähelle rantaviivaa aurinkotuolista ja -varjosta voi halutessaan maksaa vähän ekstraa. Jos viivyt pidempään huomioi varausta tehdessäsi, että osa hotelleista tarjoaa tuolipaikan ilmaiseksi lähimmästä rantafasiliteetista. Kaksi rantatuolia ja aurinkovarjo toisesta rivistä kustanti reissullamme 32 euroa päivä. Milano Marittiman ranta on hienoa hiekkaa ja matala eikä siellä näkynyt merkkiäkään rantaan ajautuvasta muoviroskasta josta välillä tuntuu olevan polemiikkia.

Päivä rannalla vilahtaa yllättävän nopeasti. Rannalta löytyy kaikki tarvittava rennon lomapäivän viettoon, pukukoppi, suihku, vessa, baari ja ravintola. Ohjelmassa on pulikointia, lukemista, pulikointia, lukemista, aurinkorasvan lisääminen ja lounashetki rantaravintolassa.

Lounasaikaan ranta tyhjenee ihmisistä.  Ennen paikallisten palaamista lounaalta on hyvä hetki pulahtaa uimaan koska vedessä ei ole vielä ketään. Italialaiseen tapaan täydellä mahalla ei sovi uida. Iltapäivällä meno vilkastuu pikkuhiljaa uudestaan. Seitsemän maissa voi todeta, että rantapäivä on tullut päätökseensä. Lähtiessä voi kuitenkin rantabaarissa vielä nauttia viilentävän juoman ennen valmistautumista iltarientoihin.

Milano Marittiman eteläpäässä on kanava, jonka varrella on rentoja ravintoloita ja baareja. Kanavan voi näppärästi ylittää traghettolla.

Aperitivon ja antipaston voi nauttia rennosti kanavan reunalla istuskellen ja ohikulkijoita katsellen.

Syötävää ja juotavaa löytyy joka lähtöön. Suosittelen erityisesti mereneläviä merellä kun ollaan. 

Milano Marittiman pohjoispäässä sijaitsee viihtyisä puistomainen kävelykeskusta, jossa voi shoppailla jotain riittävän trendikästä yökerhoelämää varten. Suurin osa yökerhoista sijaitsee tällä alueella.

Jos mielit bilettämään läpi yön, valmistaudu pulittamaan sisäänpääsymaksusta jopa 50 euroa! Milano Marittima on valittu paikallisen tietotoimiston mukaan Italian trendikkäimmäksi rantakohteeksi 2022. Voin todistaa, että tämä tieto voi hyvinkin pitää paikkaansa. Sillä harvoin näkee ketään kulkevan kolmenkymmenen asteen helteessä vaaleanpunaiset pitkävartiset korkeakorkoiset glitter-saappaat jalassa. Nyt näin!

Lukemisiin, Anne