Lokakuinen rantaloma Anziossa

Lokakuinen sää osoittautui taas erinomaiseksi. Päivän ylin lämpötila pyöri 25 asteen hujakoilla ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, joten päätimme lähteä viettämään ottobrataa al Mare. Valitsimme rantakohteeksi Anzion, joka sijaitsee noin 50 km Roomasta etelään. Anzio ei ole erityisen trendikäs lomakohde mutta olen lukenut siitä paljon positiivisia kommentteja. Täytyyhän paikassa olla jotain jos itse Keisari Nero rakennutti palatsin Anzion rantaan.

Keisari Neron Palazzo Imperialen rauniot ovat nähtävissä edelleen Anzion rannalla.

Jos Neron rakentama Domus Aurea Roomassa oli tekojärvineen valtava ei tämäkään palazzo ollut vaatimaton. Palazzo Imperiale levittäytyi kahdeksansadan metrin leveydelle silloisen Antiumin rantaviivaan. Tänä päivänä Keisari Neron patsas vartioi raunioita.

Varasimme hotellin aivan hiekkarannan tuntumasta, jolloin saimme nauttia samasta upeasta merinäköalasta parvekkeeltamme kuin Keisari Nero. Anzion hiekkarantaa suojaavat aallonmurtajat ja niiden suojissa on turvallista ottaa aurinkoa, kävellä, rakentaa hiekkalinnoja ja katsella auringonlaskua. Rannan fasiliteetit ovat erinomaiset. Rantaelämän viettäminen pitempäänkin olisi ollut vaivatonta sillä kaikki mitä rantalomalainen tarvitsee, ranta, baari ja ravintola, olisivat olleet noin 25 metrin päässä toisistaan.

Porto Innocenziano, joka on rakennettu Paavi Innocentius XII:n toimesta 1697 on Anzion elämän keskus. Satamakuppilassa istuskellessa on mukava seurata kalastajien askareita.


Kalastusaluksien kansilla käy kauppa kun tarjolla on jos jonkinlaisia mereneläviä. Verkkoja korjataan ja aluksia huolletaan seuraavaa kalastusreissua varten. 

Anzion lukuisten kalaravintoloiden tarjonta on siis taatusti tuoretta. Kalaravintoloita löytyy satamasta mutta myös Anzion hiekkarannan puolelta. Suosittelen kokeilemaan klassista pasta alla vongolea tai risotto alla crema di gamberia, eli simpukkapastaa tai kermaista katkarapurisottoa. 

Anzio on pieni ja sympaattinen oikea kaupunki, eikä pelkästään rantalomakohde, jonka hintataso on kohtuullinen. Suosittelisin Anziota lomakohteeksi sellaisille ihmisille, jotka arvostavat aitoa italialaista elämänmenoa, ja jotka rakastavat mereneläviä lautasella!

Lukemisiin, Anne

Lokakuinen Lazio

Italian lokakuun sää on mielestäni sää parhaasta päästä tehdä aktiivisia turistiretkiä Rooman ympäristössä. Heinä-elokuun helteissä ulkoilmakohteissa Colosseumilla, Forum Romanumila tai vaikkapa Fontana di Trevillä  turistipoloa uhkaa lämpöhalvaus, ja vartijat yrittävät epätoivoisesti estää hikisiä turisteja lepuuttamasta itseään Pantheonin sisäänkäynnin varjossa ja Espanjalaisilla portailla. Suihkulähteeseen pulahtamisestakin mokomat kirjoittavat tuntuvat sakot. Kesähelteillä itsesuojeluvaistolla varustettu turisti pysytteleekin kirkkojen ja museoiden suojissa. Kun lokakuussa päivän ylin lämpötila pysyttelee 20 ja 25 asteen välissä aika on otollinen pakollisten monumenttien kiertämiselle tai retkien tekemiseen maalle.

Ottobrata romana on lokakuisiin kesän viimeisiin päiviin asettuva hetki, jolloin roomalaiset lähtevät nauttimaan aurinkoisista päivistä maalle ennen syksyn saapumista. Syyskuussa ja lokakuun alussa vietetään sadonkorjuu- ja viinijuhlia. Ja lokakuun lopussa juhlistetaan eri puolilla Italiaa kastanjasadon kypsymistä. Syys-lokakuu on mainio hetki osallistua erilaisiin sagroihin ja festoihin, joihin liittyy paikallinen ruoka.

Lokakuussa myös rantaelämä on mahdollista vaikka balneaarien eli rantabaarien aurinkotuolivuokraus hiljeneekin. Rannalle voi mennä tekemään pitkiä kävelyjä tai nautiskelmaan auringonpaisteesta, ja miksei pulahtaa uimaankin sillä meriveden lämpötila voi vielä päihittää Päijänteen heinäkuun lämpötilan.

Paikalliset saattavat laittaa jo päälle kevyttoppatakin mutta turisti voi touhuta mitä huvittaa, ja siihen Italialaiset ovat tottuneet. Aurinkoisin päivinä rannalla viihtyvät koirat, lapset, kalastajat, mummot ja papat, ja etenkin erinomaisista merenelävistä nautiskelevat ruokailijat. Vaikka auringonpalvonta rannalla hiljenee toimivat rantaravintolat ja baarit rentoina ajanviettopaikkoina vaikka aurinko välillä pujahtaisikin pilveen tai merituuli tuntuisi liian viileältä.

Lukemisiin, Anne

PS: Tästä linkistä löydät Lazion alueen tapahtumista -> https://lazioeventi.com

VIP, very important pet, matkustaa

Kirjoittamistani teksteissä puhun usein meistä monikossa, jolloin pääsääntöisesti viittaan aviomieheeni. Jo neljänä kesänä, jolloin olemme menneet Italiaan omalla autollamme, on mukanamme kulkenut myös VIP-matkustaja - bostoninterrierimme Yoda 12-vuotta.

VIP:in kanssa matkustaessa on otettava huomioon monta asiaa. Valmistelu alkaa eläinlääkärikäynnillä noin kuukausi ennen matkaa, jolloin huolehditaan rokotukset kuntoon ja tarvittavat leimat passiin. Etelässä on monenlaisia todennäköisyyksiä saada eksoottinen zoonoosi, joten eläinlääkärin suosituksen mukaan olemme pitäneet voimassa perus rabies-cocktailin lisäksi leptospiroosirokotuksen ja sydänmatolääkityksen.

Reissuun pakataan mukaan VIP-matkailijan lääkkeet, lelut, lempipeitto, kupit ja ruokaa. Myös välipaloja täytyy pakata jos ruokailuväli jostain syystä sattuu venähtämään. Seniori-iässä karvakamusta on tullut vähän herkkävatsainen ja pahoinvointi saattaa yllättää mikäli ruokailu venyy. Onneksi sentään nälkäkiukku ei iske.

Onneksemme Yoda on suhteellisen helppo matkustaja. Kokemus tekee tässäkin asiassa mestarin. Aluksi automatkailu vähän hermostutti mutta nykyään sekin sujuu maisemia katsellen. Päikkäreitä Yoda ei autossa kuitenkaan malta nukkua. Saksassa on helppo pitää taukoja koiran kanssa, sillä vehreitä rastplatzeja, joissa on pöytäryhmiä ja wc myös ihmisille, löytyy moottoriteiden varsilta tasaisin väliajoin. Italiassa levähdyspaikkoja on vähän joten tauot on pidettävä huoltoasemilla, jotka ovat valitettavasti usein tulikuumia asfalttikenttiä. Silloin on pakko pitää pikapysähdys ilmastointilaite päällä. Taukopaikoilla on joka tapauksessa mukava jaloitella ja syödä jäätelöä.

Yoda viihtyy erinomaisen hyvin laivalla. Hyttiin otetaan aina ajankuluksi mukaan joku uusi lelu. Lemmikkikannen pissipaikkojen käyttäminen onnistuu luontevasti, ja mikäpäs sen mukavampaa kun isäntä tuo buffet-pöydästä tuliaisia tasaisin väliajoin. Laivamatkailukokemusta meille on kertynyt Viking Gracelta, Finnlinesilta sekä Trelleborgin ja Travemunden väliä seilaavalta TT-linesin lautalta.

Yöpymisiä hotelleissa helpottaa se, että Yoda yksinkertaisesti rakastaa hotelleja. Seurakoira kun on niin koti on siellä missä seurakin on, ja matkatavarat. Hotellihuone varataan aina ilmastoituna eläimen ja ihmisten parasta ajatellen. Yodan mielestä hotelleissa parasta on puhtaat lakanat. Niihin on ihana tehdä pesä ja nukkua päiväunet sillä aikaa kun henkilökunta käy tutustumassa kaupunkiin.

Koiraystävällisiä hotelleja löytyy Bookingista melko helposti. Parhaissa hotelleissa palvelu on ollut VIP-tasoa, koiranpeteineen ja -kuppeineen. Tarjolla on ollut talon puolesta myös kakkapussit ja välipalaa.

Perillä Poggio Moianossa alkaa koiranpäivät. Bostoninterrierit rakastavat auringonpaistetta, joten helle ei ole ongelma kunhan saa chillailla. Vaikka pihamme on pieni riittää siellä nuuskuteltavaa. Koko eläin tuoksuukin välillä rosmariinille ja laventelille pyörittyään yrttipuskien keskellä.

Kun tulee kuuma Yoda käy kastautumassa omassa altaassaan, jonka jälkeen kuivatellaan omalla matolla tai vilvoitellaan Scruffsin viilennysmaton päällä.

Myös ihmisten aurinkotuolit ovat mukavia. Suurin osan päivästä vietetään pihalla mutta siestan ajaksi vetäydytään yhdessä parin tunnin päikkäreille.

Italiassa ollessamme käymme välillä parin päivän reissuilla lähialueilla Laziossa, Toskanassa, Umbriassa tai Marchen alueella. Kerran olemme ehtineet jopa Sorrentoon asti. Päiväreissulle kuumaan kaupunkiin ei koiraa voi tietenkään viedä. Ilmastoitu agriturismo eli maatilamajoituskohde on VIP-eläimelle mukavampi paikka. Siellä voi tavata myös muita neli- tai kaksijalkaisia. Yleisesti ottaen Italiassa koirat otetaan mukaan lähes joka paikkaan. Agriturismoissa jopa ihmeteltiin kun Yodaa ei ollut näkynyt altaalla tai ravintolassa.

Suomeen paluuta varten on aina otettava ekinokokkoosi eli heisimato lääkitys, joka tarkoittaa eläinlääkärikeikkaa Italiassa tai Saksassa. Onneksi varaukset eläinlääkärille onnistuu yleensä netin kautta. Hommaan täytyy vain varata paluumatkalla aikaa.

Matkustaminen koiran kanssa tapahtuu koiran ehdoilla. Niinkuin lasten kanssakin matkustaessa tehdään. Kaikkia tilanteita ei voi ennakoida eikä ongelmilta aina voi välttyä mutta hyvä suunnittelu auttaa. Pissi, kakka ja yrppä saattaa käydä kylässä väärään aikaan ja väärässä paikassa mutta sehän nyt ei ole lapsiperheelliselle mitään uutta. Lapsiin verrattuna koirakaveri, ei saa nälkäkiukkukohtausta tai tantrumia. Koira ei valita eikä kysy milloin ollaan perillä. Sille kelpaa kaikki ruoka, ja koira viihtyy hyvin yksin hotellihuoneessa. Tuntuu että koiran kanssa matkustaminen on lasten kanssa matkustamiseen verrattuna helpompaa ja huolettomampaa.

Lukemisiin, Anne

Altaalle vai merelle – Milano Marittima

Kysymyksestä: "Altaalle vai merelle?", muodostuu lepolomailijan päivän polttava kysymys. Molemmissa tavoissa viettää lomaa on hyvät puolensa. Altaan voi löytää, agriturismosta, kylpylästä tai hotellista mutta meri löytyy… no, rannalta.

Myönnettäköön, että olen aina ollut hieman epäilevällä kannalla Italian merenrantakohteiden suhteen. Rannat näyttävät täyteen ahdetuilta ja viimeisestä rivistä ei kuulemma edes näe merelle. Tai niin kuin joku paikallinen asian ilmaisi: "Viimeinen rivi on jo maaseutua". Toki rantakohteet ovat erilaisia. Rooman rannoille tulevat paikalliset mutta tyylikästä rantabulevardia ei välttämättä sieltä löydy. Amalfin jyrkät kalliorannat ovat saavutettavuudeltaan projekti sinänsä. Campanian alueella olen onnistunut löytämään lähes tyhjän rannan ja saappaankorossa sijaitsee Italian Malediiveiksi tituleerattu uimaranta jonne pääsystä vielä haaveilen. 

Tällä kerralla rantakohteeksi valikoitui kuitenkin Milano Marittima, jota voin lämpimästi suositella! Minulla ei ollut koko paikasta minkäänlaista ennakkokäsitystä mutta se yllätti iloisesti, ja siksi päätikin kirjoittaa tämän postauksen. Milano Marittima on helppo, kompakti, rento ja tyylikäs lomakohde jossa kaikki on kävelymatkan päässä.

Jos saavut Milano Marittimaan autolla sen pysäköinti on vaivatonta lukuisilla parkkialueilla. Autolla voi piipahtaa kätevästi Riminille, Ravennaan tai San Marinoon sillä ne sijaitsevan noin puolentunnin ajomatkan päässä Milano Marittimasta. Jos haluat tutustua vain Milano Marittimaan ja sen lähialuieisiin voit valita kulkupeliksi polkupyörän, joita on liikeellä paljon sillä monet hotellit tarjoavat niitä vierailleen.

Parvekkeellinen hotellihuone, josta on näköala Adrianmerelle on hyvä valinta. Toisaalta merta pääsee kyllä ihastelemaan myös rannalta käsin. Jos haluat lähelle rantaviivaa aurinkotuolista ja -varjosta voi halutessaan maksaa vähän ekstraa. Jos viivyt pidempään huomioi varausta tehdessäsi, että osa hotelleista tarjoaa tuolipaikan ilmaiseksi lähimmästä rantafasiliteetista. Kaksi rantatuolia ja aurinkovarjo toisesta rivistä kustanti reissullamme 32 euroa päivä. Milano Marittiman ranta on hienoa hiekkaa ja matala eikä siellä näkynyt merkkiäkään rantaan ajautuvasta muoviroskasta josta välillä tuntuu olevan polemiikkia.

Päivä rannalla vilahtaa yllättävän nopeasti. Rannalta löytyy kaikki tarvittava rennon lomapäivän viettoon, pukukoppi, suihku, vessa, baari ja ravintola. Ohjelmassa on pulikointia, lukemista, pulikointia, lukemista, aurinkorasvan lisääminen ja lounashetki rantaravintolassa.

Lounasaikaan ranta tyhjenee ihmisistä.  Ennen paikallisten palaamista lounaalta on hyvä hetki pulahtaa uimaan koska vedessä ei ole vielä ketään. Italialaiseen tapaan täydellä mahalla ei sovi uida. Iltapäivällä meno vilkastuu pikkuhiljaa uudestaan. Seitsemän maissa voi todeta, että rantapäivä on tullut päätökseensä. Lähtiessä voi kuitenkin rantabaarissa vielä nauttia viilentävän juoman ennen valmistautumista iltarientoihin.

Milano Marittiman eteläpäässä on kanava, jonka varrella on rentoja ravintoloita ja baareja. Kanavan voi näppärästi ylittää traghettolla.

Aperitivon ja antipaston voi nauttia rennosti kanavan reunalla istuskellen ja ohikulkijoita katsellen.

Syötävää ja juotavaa löytyy joka lähtöön. Suosittelen erityisesti mereneläviä merellä kun ollaan. 

Milano Marittiman pohjoispäässä sijaitsee viihtyisä puistomainen kävelykeskusta, jossa voi shoppailla jotain riittävän trendikästä yökerhoelämää varten. Suurin osa yökerhoista sijaitsee tällä alueella.

Jos mielit bilettämään läpi yön, valmistaudu pulittamaan sisäänpääsymaksusta jopa 50 euroa! Milano Marittima on valittu paikallisen tietotoimiston mukaan Italian trendikkäimmäksi rantakohteeksi 2022. Voin todistaa, että tämä tieto voi hyvinkin pitää paikkaansa. Sillä harvoin näkee ketään kulkevan kolmenkymmenen asteen helteessä vaaleanpunaiset pitkävartiset korkeakorkoiset glitter-saappaat jalassa. Nyt näin!

Lukemisiin, Anne

Taiteilijaelämää

Lienee sanomattakin selvää, että Italiasta löytyy loputon määrä kulttuuri- ja taidekohteita. Tilanne on tietysti allekirjoittaneelle kuvataideopettajalle ja alan harrastajalle optimaalinen. Pitäisi vain kyetä päättämään kiinnostaako etruskien salatut elämät, antiikin roomalaisten elämänmeno, keskiaikaiset linnat ja kirkot vai kenties renessanssin taide tai barokkipuutarhat. Lähin roomalaisaikainen kohde löytyy näppärästi muutaman kilometrin päästä ja keskiaikainen kirkko omalta kylältä. Inspiraation lähteistä ei siis ole pulaa.

Täytyy kuitenkin tunnustaa, ettei tässäkään asiassa suutarin lapsella ole kenkiä. Varsinkin kesällä tulee museoita ja kulttuurikohteita koluttua säälittävän vähän. Hellepäivänä tulee ennemmin valittua aurinkotuoli ja kirja kuin turistimassoja täynnä oleva Rooma. Syksyllä ja talvella kulttuurimatkailu on mukavampaa kun kohteissa on hiljaisempaa eikä aurinko porota liian kuumasti.

Kulttuurikohteiden koluamisen sijaan kesällä on hyvä hetki sutia. Hinasin maalaustelineen Italiaan Suomesta auton peräkontissa, mutta muut tarvikkeet olen hankkinut suurimmaksi osaksi täältä.  Paikalliset taidetarvikeliikkeet ovat, ainakin minulle, nähtävyyksiä. Esimerkiksi taidetarvikeliike Ditta G.Poggi on toiminut Roomassa jo vuodesta 1825. 

Maalaustelineelle löytyi paikka yläkerran ikkunan vierestä. Ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut superkirkas päivänvalo, joka saa sisätilan vaikuttamaan hämärältä vaikka lykkäisi kaikki valaisimet päälle. Värit eivät tietenkään tällöin toistu oikein ja kontrasti katoaa. Jos maalauspohjan kääntää kohti aurinkoa häviävät jälleen kerran värit ja maalari saa tuijotella omaa kankaalle lankeavaa varjoaan. 

Vaihtoehtona on tietysti maalata ulkona, kukkamekko päällä ja lierihattu päässä. Muuten hyvä mutta plein-air maalaamisessa italialaisessa kesäsäässä tulee hiki! Sitten tekee mieli ottaa kesäjuoma ja toinen, eikä maalaamisesta kohta tule enää yhtään mitään. Itseasiassa lokakuu on sään puolesta oivallinen aika ulkoilmasutimiselle.

Jostain kumman syystä täällä ei tee mieli maalata mitään muuta kuin paikallisia aiheita. Telineeltä löytyy terapeuttisesti kukkapurnukoita ja paikallisia maisemia.

Kesälomalla ei näytä olevan minkäänlaista hinkua rypeä syvissä taiteellisissa vesissä. Eli Suomessa ja Italiassa maalatuista töistä olisi pakko pitää eri näyttelyt. 

Lukemisiin, Anne

Galleria Borghese

Borghesen perhe osti 1500-luvun lopulla suuren maa-alueen puistoksi Porta Pincianan ulkopuolelta. Villa Borghesen rakennuttaminen aloitettiin Camillo Borghesen, Paavi Paavali V:ennen, toimesta. Camillo Borghesen veljenpoika Kardinaali Sciappino Borghese keräsi laajan taidekokoelman, joka on tänä päivänä esillä Galleria Borghesessa.

Borghesen suvun vaikutusvalta ulottui vielä 1800-luvulle saakka. 1805 Napoleon Bonaparten pikkusisko Paolina Bonaparte meni naimisiin Camillo Borghesen kanssa.

Vuonna 1903 Villa Borghesesta tuli valtion taidemuseo, Galleria Borghese. Siellä voi ihastella Berninin, Canovan, Leonardon, Caravaggion, Tizianon ja Rubensin taidetta. Galleria Borghesessa voi nähdä myös roomalaisia gladiaattoreita esittäviä mosaiikkeja, jotka on siirretty Galleria Borgheseen niiden löydyttyä Borghesen kartanolta vuonna 1834. 

Galleria Borghesea ympäröivän puiston ikonisten roomalaisten mäntyjen katve on oiva paikka passegiatalle tai piknikille.

Puistossa voit vuokrata erilaisia kulkupelejä, mikä helpottaa valtavan puiston tutkimista. Myös romanttinen souturetki on mahdollinen puistossa sijaitsevalla lammella.

Taideretken päätteeksi voi vielä piipahtaa aperitivolla Rooman Harry's Baarissa, joka sijaitsee Porta Pincianan vieressä muurin sisäpuolella. 

Frederico Fellinin elokuva La Dolce Vita nosti Rooman Harry's Barin maailmanmaineeseen. Siellä ovat kuvauspäivän päätteeksi vierailleet mm. Katherine Hepburn ja Orson Welles. Harry's baarissa voi edelleen nauttia 50-luvun glamourista!

Lukemisiin, Anne

Italian omituisin puutarha - vuodelta 1552

Bomarzossa sijaitsee Italian omituisin puutarha, jota kutsutaan nimillä Sacro Bosco tai Parco dei Mostri - hirviöiden puutarha. Puisto on valmistunut vuonna 1552, ja sen on rakennuttanut Pier Franco Orsini.

Sacro Bosco on syntynyt manieristisen taidesuuntauksen kaudella, jolloin oli ominaista pyrkiä irti renessanssin täydellisiin suhteisiin pohjautuvasta klassisesta esitystavasta. Manieristit halusivat herättää taiteellaan voimakkaita tunteita. Sacro Boscon kallioon veistetyt groteskit unenomaiset patsaat voivat hirviömäisyydellään olla pelottavia mutta vetävät kuitenkin katsojaa puoleensa.

Manieristisessa maalaustaiteessa eleganssia ja hienostuneisuutta tavoiteltiin epäluonnollisilla keinoilla: pidennyksillä, kiertyneillä asennoilla ja voimakkailla väreillä, joilla saatiin aikaan liikkeen vaikutelma. Tunnetuimpia manierismin kauden taiteilijoita ovat Firenzessä toimineet Giambologna ja Vasari, Venetsialainen Tintoretto, ja Parmigiannino Bolognasta. Hirviöpuiston patsailla on luotu metsäisen puiston keskelle epäluonnollisia kohtauksia samaan tapaan kuin manieristisen tyylisuunnan maalarit loivat kankaalle.

Sacro Boscon unenomainen tunnelma muodostuu samankaltaisilla keinoilla, joita on käytetty manieristisessa kirjallisuudessa.

Manieristiselle kirjallisuudelle on ominaista koristeellinen ja kekseliäs ilmaisu, oksymoroni eli ristiriitaisuus itsensä kanssa, hyperbola eli liioittelu sekä groteskius. Kaikki tämä on myös nähtävissä hirviöpuistossa.

Kuuluisin Sacro Boscossa vieraillut taiteilija lienee Salvador Dali, jonka surrealistista taidetta omintakeiset patsaat ovat inspiroineet. 

Lordi Orsinin motiiveja puiston rakentamiselle ei tiedetä. Mielenkiintoisia yhtymäkohtia taide- ja kirjallisuushistoriasta kuitenkin siis löytyy. Sacro Bosco on ainutlaatuinen puisto, jota on vaikea kuvailla. Se pitää kokea. Ehkä parasta onkin, että jokainen kulkija tekee itse oman tulkintansa.

Sacro Bosco sijaitsee Bomarzossa lyhyen ajomatkan päässä A1 moottoritiestä. Puistossa voi mukavasti pitää ajomatkan aikana tauon. Sieltä löytyvät myös saniteettitilat, piknikalue ja pieni matkamuistopuoti.

Lukemisiin, Anne

Rooma - Poggio-Moiano 63 km

Autoilu Italiassa on helppoa tai hermoja raastavaa riippuen siitä missä ajetaan. 

Lentokentältä Roomaan päin ajettaessa tie on suora ja monikaistainen. Muutaman kilometrin päästä se muuttuu G.R.A.:ksi eli Grande Raccordo Anulareksi, joka on Rooman kehätie. Käytä aina G.R.A.:ta kun se on mahdollista. Se ON nopein reitti. Jos liikenne pysähtyy, se on silti nopein reitti. Ruuhkaa välttelevät roomalaiset saavat nopeasti kehätien lähellä olevat pikkutiet jumiin. Odota siis rauhassa, että ruuhka purkautuu. Se kestää yleensä noin 20-30 minuuttia, jonka jälkeen voit taas päästellä Maseratien ja Ferrarien perässä. Kun olet palaamassa lentokentälle ota huomioon ruuhkan mahdollisuus sillä vaihtoehtoista reittiä ei ole.

Moottoritiet ovat Italiassa maksullisia mutta erittäin hyvässä kunnossa. Liikennekulttuuri on suomalaiseen liikennekulttuuriin verrattuna suhteellisen normaalia joskin nopeatempoisempaa. Oikeassa reunassa ryömitään ja vasemmassa ajetaan kovaa, ja takaa tulevaa väistetään eikä jäädä tien tukoksi. Jos näin tapahtuu saattaa takana oleva väläytellä pitkiä valoja. Jos jono hidastuu jostain syystä nopeasti napsautetaan hätävilkut päälle. Sujuvasta huvista suoritetaan tietullia noin 5 euroa per 100km. 

Autoilu Rooman keskustassa on kokemus, jolla on oma logiikkansa. Liikenne saattaa vaikuttaa hieman kaoottiselta mutta kun sen rytmiin pääsee ajaminen voi olla jopa nautinto. 

Muutamalla neuvolla homma onnistuu. 

1. Älä seilaa omalla kaistalla, koska välissä saattaa olla myös vespa. Pidä siis ajolinja. 

2. Jos haluat ryhmittäytyä viereiselle kaistalle tunge sinne auton kulma ja varaa itsellesi paikka. Hivuta. 

3. Jos yrität kääntyä ruuhkassa risteyksessä vasemmalle on mahdollista, että sinun täytyy pysäyttää vasemmalta tuleva liikenne ajamalla keskelle risteystä. Se on ihan ok. 

4. Stop-merkki tarkoittaa "Hidasta" ja kärkikolmio tarkoittaa, että "Sinä maksat". 

5. Et pysty koskaan pysäköimään niin väärin kuin roomalaiset itse. Omatuntosi ei vain salli sitä.

Sakkoja Roomassa on mahdollista saada mutta silloin olet eksynyt Zona Traffico Limitato eli ZTL alueelle tai vaihtoehtoisesti olet ajanut pitkin taksi- tai bussikaistaa. Näistä töppäyksistä voit saada sakon muistoksi postitse.

Poggio Moianoa kohti ajettaessa G.R.A. muuttuu A45 moottoritieksi ja sitten Via Salariaksi. Via Salaria lienee Italian vaarallisimpia teitä ja meno on sen mukaista. Tie ei ole moottoritie ja se mutkittelee vuorenrinteitä pitkin kylien vieritse. Tältä tieltä löytyy kaahareita, pappoja Fiat Seicenton ratissa, traktoreita, villisikoja ja moottoripyöräilijöitä, jotka kanttaavat mutkaan pää keskiviivan väärällä puolella sekä tietysti miehiä spandekseissä. Via Salaria on tie, jossa on kaksi kaistaa mutta jossa neljä autoa mahtuu rinnakkain, ja jossa ohittaminen on tavallista vastaan tulevasta liikenteestä huolimatta.

Via Salariaa ajaessa ei voi välttyä huomaamasta kukkia ja muistomerkkejä, joita on aivan liian monta vain parinkymmenen kilometrin matkalla.

Paikallisella kylätiellä meno on leppoisampaa mutta silti vastaan saattaa tulla yllättäviä tilanteita. Lehmistä varoittavat kyltit kannattaa ottaa tosissaan. 

Joskus taistelu kylän viimeisestä centro storicon parkkipaikasta on kovaa. Varsinkin sunnuntaisin pysäköinti on haastavaa kun kaupunkilaiset valloittavat pikkukylät saapuessaan isovanhempiensa luo sunnuntailounaalle. Toisinaan tappio on nieltävä ja raahattava ostokset kotiin kauempaa mäen päältä! 

Lukemisiin, Anne

Pizzafestivaalit takapihalla

Henkilökohtainen pizzaioloni halusi järjestää takapihallamme keskitalven pizzafestivaalit. Luvassa olisi kuulemma pizzettoja, birraa sekä tanssia, viimeistä epäilin.

Ensimmmäinen askel festivaalia kohti on hiivan lämmitys. Yksikään itseään arvostava pizzaiolo ei lähde yrittämään taikinan vääntämistä kylmällä hiivalla. Hiiva nostetaan ajoissa hellästi ikkunalle auringonpaisteeseen köllöttämään. Tätä vaihetta ei voi skipata tai taikina on pilalla! 

Pikkuruista pizzauunia lämmittäessä vierähtää vähintään tunti. Kun kokki siirtyy taikinan tekoon, kutsuvieras voi sillä aikaa nauttia lasin viiniä. Muistathan, että pizzataikinan tekeminen on leipomista, joten aineet on syytä mitata tarkasti!  

Kun taikina on valmis pizzaiolo siirtää kaikki pizzanpaistossa tarvittavat välineet käden ulottuville. Sitten alkaa paistaminen. Pizzauunia kuumennetaan lisää pienillä oksilla, jotta saadaan aikaiseksi pieni liekki kuuman ilman kierrättämistä varten.

Tässä vaiheessa kutsuvieras ottaa lisää viiniä.

Pizzauunista tulee ulos erilaisilla täytteillä varustettuja herkkuja tasaisen taulukon taktiikalla. Pizzaiolo tarvitsee hikiseen hommaan virvokkeeksi kylmennetyn birran. Kutsuvieras pitäytyy viinissä. 

Artisokka, stracchino-juusto
Sitruuna
Salami, tomaatti, mozzarella eli Diavola
Anjovis, kapris, tomaatti, mozzarella
Sitruuna, rosmariini
Artisokka, salami, mozzarella

Kun aurinko laskee myös pizzat on paistettu ja maha on ääriään myöten täynnä. Ehkä kuitenkin vielä lasillinen!

Nopean pizzataikinan ohje

500g "0" jauhoja

500g "00" jauhoja

Suolaa 20g

25g huoneenlämpöistä tuorehiivaa

50g oliivioljyä

6 dl vettä

Ripaus sokeria

Sekoita jauhot taikinakulhossa, tee jauhojen keskelle kuoppa nestettä varten, lisää suola jauhojen pinnalle.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri ja öljy. Lisää neste taikinakulhoon jauhojen keskelle ja sekoita varovasti aloittaen keskeltä nesteestä. Vaivaa muutama minuutti ja kohota 30-40min.

Tämä ohje on tullut sukuun Firenzestä pizzanpaistokurssilta, johon pikkusiskoni osallistui.

Lukemisiin, Anne

Via Appia, päiväkävelyllä roomalaisten jalanjäljillä

Aktiivilomailu tuntuu olevan kovin suosittua. Drinksu kädessä uimaaltaan reunalla otetut selfiet ovat kuulemma enää boomerien yrityksiä vaikuttaa villiltä ja vapaalta. Lomalla pitäisi vähintään vuokrata sähköpyörä, joogata tai hortoilla reppu selässä vuorelle. Entä jos aktiivilomailu ei kiinnosta, ja drinkki hotellin aulabaarissa kuiskailee nimeäsi?

Jos satut olemaan Roomassa ehdotukseni on, että lähdet luonnon helmaan roomalaisten jalanjäljissä yhdistäen lenkkeilyn ja kulttuurimatkailun. Via Appia Antica motivoi minua, aktiivista spritzerin imijää, tarjoamalla 15 km Rooman historiaa.

Voimme kiittää konsuli Appius Claudius Caecusta tien rakennuttamisesta vuonna 312 eaa.Yli 570km pitkä Via Appia alkoi Colosseumilta ja päättyi Italian saappaankorossa olevaan Brindisin kaupunkiin. Sitä pitkin oli tarkoitus siirtää nopeasti roomalaisia legioonia kohti etelää.

Nykyään Via Appia on suosittu ulkoilukohde, josta on siis säilynyt noin viidentoista kilometrin pituinen osa. Colosseumilta kuljetaan ensin Via Appiaa pitkin Aurelianuksen muurien ulkopuolelle Pyhän Sebastianuksen portin (275 jaa.) läpi. Portin ulkopuolella Via Appian varrella ja sitä ympäröivillä puistoalueilla voi tutustua kymmeniin roomalaisaikaisiin kohteisiin. Koska kävelemällä on mahdotonta tutkia koko puistoa on paikanpäältä mahdollista vuokrata myös polkupyörä. 

Via Appian varrelta löytyvät esimerkiksi Maxentiuksen circus, Villa Quintili, Celia Metellan mausoleumi, katakombeja, Keisari Neron neuvonantajan filosofi Senecan hauta, akvedukteja, Pyhän Sebastianuksen basilica, johon marttyyri on haudattu, Quo Vadis kirkko, jonka paikalla Paavalin ja Jeesuksen kerrotaan tavanneen, ja josta löytyy kivi, jossa ovat Jeesuksen jalanjäljet - uskokoon ken haluaa!

Valkoinen rakennus on Quo Vadis -kirkko

Tällä retkellä poikkesimme Pyhän Sebastianuksen basilikassa ja sen yhteydessä sijaitsevissa katakombeissa. Katakombin käytäviä on kaivettu yli 7km kolmeen kerrokseen ja niihin on arveltu haudatun 100000 vainajaa. Pyhän Sebastianuksen katakombissa on Sebastianuksen lisäksi säilytetty Pyhien Pietarin ja Paavalin jäännöksiä. 300-luvulla apostoleja on myös juhlittu katakombin suojissa ja sen seinältä on löytynyt kaivauksissa noin 600 graffitia, joissa apostolit on mainittu nimeltä. Täältä Pietarin ja Paavalin jäännökset siirrettiin myöhemmin Pietarinkirkkoon ja Pyhän Paavalin basilikaan. 

Valitettavasti katakombissa oli valokuvaus kielletty, mutta voit päästä tunnelmaan täällä https://www.catacombe.org/

Pyhän Sebastianuksen basilika

Via Appialla on säilynyt vielä roomalaisaikaisia katukiviä. Päiväkävelyllä voi motivoida itseänsä mukavasti miettimällä ketä kaikkia henkilöitä samoja kiviä pitkin on kulkenut ja mitä tien varrella on tapahtunut. Vuonna 73eaa. tapahtuneen orjakapinan seurauksena Via Appian varteen neljänkymmenen metrin välein ristiinnaulitut orjat eivät olisi miellyttävä näky mutta on hauska ajatella kulkevansa samaa reittiä kuin Julius Caesar, Kleopatra, Keisari Augustus, Nero, muutama Paavi ja tuhansien legioonalaisten joukot.

Alkuperäisiä roomalaisia katukiviä

Kuten legioonalaisillekin marssiessa tulee nälkä. Via Appian varrelta löytyy myös ravintoloita ja baareja joissa voi pysähtyä nauttimaan panninon tai sen ansaitun drinkin.

Lukemisiin, Anne