Pari kesää sitten söpö pieni hiirulainen vilisteli pihassamme useampana päivänä seuralaisenamme, ja eipä aikaakaan kun häntä alettiin kutsumaan tuttavallisesti Jerryksi. Jerryn innoittamana pihaamme ilmestyi kylän kissa, jota luonnollisesti aloimme kutsua Tomiksi. Tomille tarjottiin aamuisin ja iltaisin kissanruokaa, ehkä yrityksenä turvata lajien välinen yhteiselo ja välttää verenvuodatus.
Jerry teki kissa-tilanteen eskaloituessa riskianalyysin, ja päätti muuttaa sisälle turvallisempaan ympäristöön. Kuunneltuamme pari päivää rapinaa löysimme Jerryn vihdoin viimein roska-astian pohjalle pudonneena, ja palautimme hänet kohteliaasti takaisin ulos. Jerry ei ollut häädöstä mielissään, ja parin päivän päästä rapina sisätiloissa alkoi uudestaan.
Uuden jahdin päätteeksi saimme Jerryn saarrettua ja pyydystettyä diy hiiriansalla, jonka valmistamiseen tarvittiin teippiä ja roskapussi. Pussin suu kiinni, ja Jerry elävänä takaisin ulos. Mainittakoon, että kissasta ei pyydystämisessä ollut apua. Sittemmin Jerryä ei ole enää näkynyt mutta Tom kuuluu edelleen vakiokalustoon ja voi paksusti!
Nykyään kun saavumme talolle Tom-kissa ilmestyy aina parin tunnin sisällä saapumisestamme pihaamme, ja on valmis testaamaan henkilökunnan tarjoamia herkkuja. Vastapalvelukseksi vähän isommatkin Jerryt pysyvät loitolla.
Italialaisilla on oma sanansa kissanruokkijalle, “gattara” tarkoittaa vanhempaa naista, joka ruokkii kissoja. Alleviivattakoon, että kissoja on todellakin monikko. Olemme näet ajautuneet siihen pisteeseen, että kissoja tulee ja menee enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän. Täällä on tapana, että kylän kissoja ruokitaan yhteispelillä, jotta jyrsijäongelmat pysyvät aisoissa, ja me olemme todellakin hoitaneet oman osuutemme kissojen ylläpidosta.
Ensin Tom-kissa esitteli meille pienen ja kovaäänisen Edwardin (nimetty Edward Munchin kuuluisan maalauksen innoittamana), joka on kissoista paras kiipeämään. Se kulkee kepeästi 2 metriä korkean portin yli ja kiipeilee katolla.
Bob on iso harmaa kolli, jolla on pitkät viikset. Bob on melko kesy ja varsin ahne.
Edward (Edu)
Bob
Luna on musta-valkoinen hieman pitkäkarvainen tapaus, joka tykkää ottaa päiväunia pehmustetulla tuolilla.
Nero on nimensä mukaan musta, hiukan arka mutta äänekäs. Tasaisesta pirinästä ja purinasta tietää milloin hän on lähistöllä vaikka näköhavaintoa ei olisikaan.
Fratello on taatusti Edwardin veli. On meinaan samaa näköä.
Tämä poppoo pyörii pihassa, joka päivä ja saapuu aina ajoissa lautaskattauksena kello 8 tarjottavalle aamupalalle.
Satunnaisia vieraita ovat Harmaa ja Bianco, jotka uskaltautuvat syömään harvakseltaan.
Kissa-porukka kulkee aidanreiästä ja nukkuu mielellään päivänokosia pihassa aurinkotuolilla tai vaikka kukkaruukussa. Ainahan on mahdollista, että henkilökunta heltyy ja antaa vähän välipalaa.
Tom on kuitenkin pihan Kingi, kaikista rohkein kissa, joka saattaa toisinaan pujahtaa myös sisälle.
Lukemisiin, Anne