Galleria Borghese

Borghesen perhe osti 1500-luvun lopulla suuren maa-alueen puistoksi Porta Pincianan ulkopuolelta. Villa Borghesen rakennuttaminen aloitettiin Camillo Borghesen, Paavi Paavali V:ennen, toimesta. Camillo Borghesen veljenpoika Kardinaali Sciappino Borghese keräsi laajan taidekokoelman, joka on tänä päivänä esillä Galleria Borghesessa.

Borghesen suvun vaikutusvalta ulottui vielä 1800-luvulle saakka. 1805 Napoleon Bonaparten pikkusisko Paolina Bonaparte meni naimisiin Camillo Borghesen kanssa.

Vuonna 1903 Villa Borghesesta tuli valtion taidemuseo, Galleria Borghese. Siellä voi ihastella Berninin, Canovan, Leonardon, Caravaggion, Tizianon ja Rubensin taidetta. Galleria Borghesessa voi nähdä myös roomalaisia gladiaattoreita esittäviä mosaiikkeja, jotka on siirretty Galleria Borgheseen niiden löydyttyä Borghesen kartanolta vuonna 1834. 

Galleria Borghesea ympäröivän puiston ikonisten roomalaisten mäntyjen katve on oiva paikka passegiatalle tai piknikille.

Puistossa voit vuokrata erilaisia kulkupelejä, mikä helpottaa valtavan puiston tutkimista. Myös romanttinen souturetki on mahdollinen puistossa sijaitsevalla lammella.

Taideretken päätteeksi voi vielä piipahtaa aperitivolla Rooman Harry's Baarissa, joka sijaitsee Porta Pincianan vieressä muurin sisäpuolella. 

Frederico Fellinin elokuva La Dolce Vita nosti Rooman Harry's Barin maailmanmaineeseen. Siellä ovat kuvauspäivän päätteeksi vierailleet mm. Katherine Hepburn ja Orson Welles. Harry's baarissa voi edelleen nauttia 50-luvun glamourista!

Lukemisiin, Anne

Via Appia, päiväkävelyllä roomalaisten jalanjäljillä

Aktiivilomailu tuntuu olevan kovin suosittua. Drinksu kädessä uimaaltaan reunalla otetut selfiet ovat kuulemma enää boomerien yrityksiä vaikuttaa villiltä ja vapaalta. Lomalla pitäisi vähintään vuokrata sähköpyörä, joogata tai hortoilla reppu selässä vuorelle. Entä jos aktiivilomailu ei kiinnosta, ja drinkki hotellin aulabaarissa kuiskailee nimeäsi?

Jos satut olemaan Roomassa ehdotukseni on, että lähdet luonnon helmaan roomalaisten jalanjäljissä yhdistäen lenkkeilyn ja kulttuurimatkailun. Via Appia Antica motivoi minua, aktiivista spritzerin imijää, tarjoamalla 15 km Rooman historiaa.

Voimme kiittää konsuli Appius Claudius Caecusta tien rakennuttamisesta vuonna 312 eaa.Yli 570km pitkä Via Appia alkoi Colosseumilta ja päättyi Italian saappaankorossa olevaan Brindisin kaupunkiin. Sitä pitkin oli tarkoitus siirtää nopeasti roomalaisia legioonia kohti etelää.

Nykyään Via Appia on suosittu ulkoilukohde, josta on siis säilynyt noin viidentoista kilometrin pituinen osa. Colosseumilta kuljetaan ensin Via Appiaa pitkin Aurelianuksen muurien ulkopuolelle Pyhän Sebastianuksen portin (275 jaa.) läpi. Portin ulkopuolella Via Appian varrella ja sitä ympäröivillä puistoalueilla voi tutustua kymmeniin roomalaisaikaisiin kohteisiin. Koska kävelemällä on mahdotonta tutkia koko puistoa on paikanpäältä mahdollista vuokrata myös polkupyörä. 

Via Appian varrelta löytyvät esimerkiksi Maxentiuksen circus, Villa Quintili, Celia Metellan mausoleumi, katakombeja, Keisari Neron neuvonantajan filosofi Senecan hauta, akvedukteja, Pyhän Sebastianuksen basilica, johon marttyyri on haudattu, Quo Vadis kirkko, jonka paikalla Paavalin ja Jeesuksen kerrotaan tavanneen, ja josta löytyy kivi, jossa ovat Jeesuksen jalanjäljet - uskokoon ken haluaa!

Valkoinen rakennus on Quo Vadis -kirkko

Tällä retkellä poikkesimme Pyhän Sebastianuksen basilikassa ja sen yhteydessä sijaitsevissa katakombeissa. Katakombin käytäviä on kaivettu yli 7km kolmeen kerrokseen ja niihin on arveltu haudatun 100000 vainajaa. Pyhän Sebastianuksen katakombissa on Sebastianuksen lisäksi säilytetty Pyhien Pietarin ja Paavalin jäännöksiä. 300-luvulla apostoleja on myös juhlittu katakombin suojissa ja sen seinältä on löytynyt kaivauksissa noin 600 graffitia, joissa apostolit on mainittu nimeltä. Täältä Pietarin ja Paavalin jäännökset siirrettiin myöhemmin Pietarinkirkkoon ja Pyhän Paavalin basilikaan. 

Valitettavasti katakombissa oli valokuvaus kielletty, mutta voit päästä tunnelmaan täällä https://www.catacombe.org/

Pyhän Sebastianuksen basilika

Via Appialla on säilynyt vielä roomalaisaikaisia katukiviä. Päiväkävelyllä voi motivoida itseänsä mukavasti miettimällä ketä kaikkia henkilöitä samoja kiviä pitkin on kulkenut ja mitä tien varrella on tapahtunut. Vuonna 73eaa. tapahtuneen orjakapinan seurauksena Via Appian varteen neljänkymmenen metrin välein ristiinnaulitut orjat eivät olisi miellyttävä näky mutta on hauska ajatella kulkevansa samaa reittiä kuin Julius Caesar, Kleopatra, Keisari Augustus, Nero, muutama Paavi ja tuhansien legioonalaisten joukot.

Alkuperäisiä roomalaisia katukiviä

Kuten legioonalaisillekin marssiessa tulee nälkä. Via Appian varrelta löytyy myös ravintoloita ja baareja joissa voi pysähtyä nauttimaan panninon tai sen ansaitun drinkin.

Lukemisiin, Anne

Nostalgiaretki Toscanaan

Ajoimme nostalgiasyistä Laziosta italofiliamme syntysijoille Toscanaan Luccaan. Ensimmäinen italianmatkamme suuntautui  tänne Pohjoistoscanan vuoristoseudulle. Vuosia sitten vuokrasimme vanhan rustiikin kiviseinäisen talon juuri läheltä Luccaa ja tuijottelimme viikon verran vastakkaista vuorenseinämää kirkonkellojen kalkatusta kuunnellen. Tätä ensimmäistä reissua seurasi monia muita italianmatkoja aluksi useinmiten juuri Toscanaan.

Miksi italofiili syntyi juuri Toscanassa? Toscanan maaseutu on todennäköisesti juuri se mitä ajattelet kun kuvittelet kliseisen italialaisen maiseman.

Toscana on viiniviljelmien ympärillä kiemurtelevia pikkuteitä ja kukkuloita joiden laella on toinen toistaan kauniimpia pikkukyliä. Se on auringonlaskuja, Vespoja ja Seicentoja ja sypressikujia. Toscana voi olla klisee mutta silti se on vielä aito. Toscanasta löytyvät kaikki palaset josta italialainen dolce vita koostuu, ja siksi suosittelenkin sitä matkakohteeksi. Unohda siis Rooma ja Napoli, ja vietä hidasta lomaa vaikkapa Unescon maailmanperintökohteessa Val d'Orcian laaksossa. Mutta, ole varovainen, sillä italofilia tarttuu Toscanassa niin kovin helposti!

Toscanan maaseudulle voi kirjaimellisesti olla mutkikkaampi matkustaa, sillä sitä ympäröi vuoristo. Toisaalta juuri sen takia turismi ei vielä ole pilannut sen viehätystä. Lento Pisaan tai Firenzeen helpottaa majoitukseen siirtymistä. Agriturismosta käsin on kätevä tehdä vuokra-autolla päiväretkiä lähistöllä sijaitseviin idyllisiin kukkulakaupunkeihin. Kunhan ensin on rentoutunut agriturismon uima-altaalla nauttien Toscanan auringosta ja kumpuilevasta maisemasta, jota viiniviljelmät koristavat.

Illan tullen voikin sujahtaa kesämekkoon, ja suunnata vuokra-Fiatin kohti lähimmän pikkukaupungin toscanalaista ravintolaa. Ehdottomasti suositeltavia kohteita ovat esimerkiksi San Gimignano, Volterra, Cortona ja Montepulciano.

Ennen auringonlaskua voit ensin nauttia Piazzalla aperitivoksi ehkä perinteisen Spritzin,  jonka jälkeen on hyvä tehdä pieni passeggiata, sillä tottahan kesämekko kaipaa yleisöä. Ravintolapöydässä lasi Chiantia maistuu bruschettan ja paikallisten leikkeleiden ja juustojen kera.

Tarjoilija saattaa suositella primiksi villisikapastaa ja secondiksi bistecca Fiorentinaa. Jälkiruoaksi maistuu aina pannacotta.

Toscanassa voi maaseutumatkailuun yhdistää myös rantaloman. Esimerkiksi Porto Ercole tai Porto Santo Stefano ovat idyllisiä rantakohteita, joissa on jäljellä vanhan maailman glamouria. Unohda siis Rimini ja muut pakettimatkakohteet ja suuntaa Toscanan rannikolle.

Jos merivesi ei ole riittävän lämmintä voi aina myös pulahtaa Saturnian kuumaan lähteeseen.

Kulttuurinnälkäisille Toscanassa on noin tunnin ajomatkan päässä toisistaan ikoniset Firenze ja Pisa. Kävele Medicien ja Michelangelon jalanjälkiä, tutustu Ufficissa Venuksen syntymään, näe David, ylitä Arno-joki Ponte Vecchiota pitkin, ja kiipeä Pisan kaltevaan torniin aasialaisten ja amerikkalaisten turistilaumojen kanssa. Tai ehkä sittenkin suuntaat Sienaan tai Luccaan, jotka eivät ole niin täynnä turisteja mutta ovat vähintään yhtä viehättäviä.

Lucca on hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki, jonka vanhaa kaupunkia ympäröi muuri. Muuri on neljä kilometriä pitkä,  ja sen voi kiertää kävellen tai pyörällä. Luccan ostoskatu Via Fillungo tarjoaa loppumattomat ostosmahdollisuudet ja tunnelmallinen pyöreä keskusaukio Piazza Amfiteatro kutsuu terassille katsomaan ohikulkevia ihmisiä.

Luccan hintataso on myös kukkarolle sopivampi kuin Firenzen. Jos siis mieluummin jätät väliin Guccit ja Ferragamot, ja pidät enemmän paikallisista pikkuputiikeista on valinta ehdottomasti Lucca. Joka kuukauden kolmantena viikonloppuna järjestetään vanhassakaupungissa antiikkimarkkinat, jonka valikoima vaihtelee vintage muodista vanhoihin työkaluihin.

Italofiili suosittelee siis lämpimästi käyntikohteeksi Luccaa jos kaipaat Toscanan lomallasi hieman suuremman kaupungin vilinää. Buon Viaggio!

Lukemisiin, Anne

Eataly Rooma

Ennen kuin lomailu pääsee kunnolla alkamaan on täytettävä jääkaappi. Ostokset voi hoitaa paikallisessa mini-, super-, tai hypermarketissa. Mielenkiintoinen vaihtoehto on kuitenkin Eataly jossa voit sujahtaa välittömästi ruokaturistin rooliin, ja ostosten tekeminen tuntuu heti vähemmän pakkopullalta!

Näkökulmasta riippuen Eataly on ruokaparatiisi, moderni kauppahalli, italialaisen ruoan esittelykeskus, turistirysä, ravintolakeskittymä, ruokatori, tapahtumakeskus tai illanviettopaikka. Joka tapauksessa se on kolmikerroksinen kompleksi, joka on pyhitetty laadukkaalle italialaiselle ruoalle ja juomalle. 

Alakerran vihannestorilla on laitettu kauniisti esille kauden hedelmät ja vihannekset.

Latteriasta löytyy uskomaton määrä erilaisia juustoja. Ostinkin kokeeksi kastanjoilla maustettua vuohenmaitojuustoa, joka osoittautui ehkä sukkahikisimmäksi juustoksi jota ikinä olen maistanut.

Enotecassa meni valikoiman keskellä sormi suuhun mutta ostoskoriin sujahti kuitenkin prosecco. Olisin tietysti voinut myös valita vino sfuson, joka lasketaan asiakkaalle suoraan tankista parahultaisen kokoiseen parin litran leiliin. Yläkerran macelleriasta nappasimme mukaan pari costata con osso -pihviä. Jälkiruoaksi etsiytyi kolmen suklaan suklaamoussea ja pannacottaa. 

Jos ruokaostoksilla yllättää nälkä löytyy Eatalysta useampikin ravintola. Paikasta löytyy myös pienpanimo, jonka tuotteita voi maistella birreriassa vaikkapa friteerattujen pikkukalojen kanssa. Voin myös suositella Eatalyn napolilaistyylistä pizzaa, jonka taikinaa kohotetaan 24 tuntia mahdollisimman pienen hiivamäärän avulla.

Eatalyssä järjestetään erilaisia teemailtoja. Viikonloppuna olisi ollut mahdollisuus osallistua artesaaniolut-tapahtumaan. Tapahtuman aikana lunastetaan poletteja, joilla voi ostaa erilaisia oluita mutta myös pikkusuolaista. Ajankohtaisista tapahtumista kannattaa ottaa selvää Eatalyn kotisivuilta

Jos mielit ostaa ruokatuliaisia Rooman matkaltasi löytyy Eatalyn hyllyiltä vaikka mitä matkalaukkuun pakattavaksi. On pestoja ja pastoja purkissa ja pussissa, ja ehkäpä myös laajasta luonnonkosmetiikka valikoimasta saattaa tarttua mukaan jotakin mielenkiintoista.

Eatalyn lähellä sijaitsee muuten yksi Rooman parhaista kirpputoreista Mercato Usato Garbatella, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää ennen tai jälkeen ruokahifistelyn.

Lukemisiin, Anne

Agrituristi Umbriassa

Agriturismon eli maatilamajoituksen valitseminen lomakohteeksi on Italiassa mielestäni erittäin suositeltava vaihtoehto. Kohteita löytyy laidasta laitaan ja kaikissa hintaluokissa. Agriturismot ovat persoonallisia ja usein niitä pyörittää perhekunta teini-ikäisestä uima-allasvastaavasta ravintolassa hääräävään nonnaan. Keskikesällä voi olla syytä panostaa kohteeseen, jossa on uima-allas ja ilmastointi. Agriturismossa voi päästä rapsuttamaan kaikenkarvaisia eläimiä ja nauttimaan maaseudun rauhasta sekä upeista maalaismaisemista.

Tänä kesänä teimme miniloman Agriturismo Tenuta San Savino delle Rocchetteen, joka sijaitsee Umbriassa, Poggiolossa. Tästä agriturismosta löytyivät kaikki edellämainitut asiat ja vähän enemmänkin. Agriturismo oli esimerkiksi sangen koiramyönteinen. Sekä ihmisille että koirille oli varattu omat tervetuliaisyllätykset!

Valitsimme huoneiston, jossa oli myös keittiö ja terassi, sillä illalla on mukava istuskella jääkaapin välittömässä läheisyydessä kylmää aperitivoa nautiskellen. Tällä lomalla oli tarkoitus päästä mahdollisimman helpolla!

Aperitivon jälkeen olikin sitten kätevää kävellä 20 metriä agriturismon omaan ravintolaan herkuttelemaan paikallisilla tuotteilla.

Mikäli valitset lomakohteeksesi agriturismon, sinne siirtyminen vaatii tietysti auton vuokraamista. Italia on täynnä tutustumisen arvoisia pikkukyliä, joten agriturismo toimii hyvänä kotipesänä lähistölle sijoittuville retkille. Ajaminen suuremmista kaupungeista maaseudulle ja takaisin voi olla turhan rasittavaa, koska Italian maaseudun tiestö on idyllistä mutta kiemuraista. Itse tekisin kaupunkiloman Italiassa ihan erikseen. Agriturismoja löytyy sivustolta www.agriturismo.it

Retkikohteenamme oli tällä kertaa keskiaikainen Narnin kaupunki, joka sijaitsee Nera-joen varrella.

Antiikin roomalaisten touhut löivät agrituristin ällikällä myös näillä kulmilla. Narnista on näet arkeologisissa kaivauksissa löytynyt satama ja telakka. Sinänsähän asiassa ei ole mitään ihmeellistä mutta Narni sijaitsee sisämaassa yli 80km:n päässä Roomasta! Miksi ihmeessä laivoja rakennettiin niin kaukana mereltä ja miten se oli mahdollista?

Teorian mukaan puunilaissotien aikana tarve sotalaivojen rakennukseen oli valtava. Yrittihän Rooma vallata itselleen Karthagoa, jolla oli Välimeren suurin laivasto. Meritelakka olisi voinut olla helppo hyökkäyksen kohde, joten sisämaassa sijaitseva telakka, jossa puutavaraakin oli helpommin saatavilla, ei ollut hullumpi idea. Nera-joessa on leveä kohta, jossa nykyään sijaitsee auringonotto ja uimapaikka Mola di Nera. Ties vaikka roomalaiset olisivat uittaneet laivojaan juuri tässä. Varjossa istuskelevat uimapaikkaa valvovat karabinieerit olivat voittaneet päivän työpistearvonnan!

Rooma kukisti Karthagon ensimmäisessä puunilaissodassa Eknomoksen meritaistelussa 256 eaa. Rooman laivastossa oli tuolloin yli kolmesataa alusta. Yhtä neljäkymmentä metriä pitkää viisisoutua kuljettamaan tarvittiin 270 soutajaa sekä 30 merimiestä ja sen kyydissä oli 60 merisotilasta. Aluksen maksiminopeus oli 12 solmua. Sotataktiikkana oli rymistely, koska ruutia ei oltu vielä keksitty. Laiva soudettiin keulapuskuri tanassa päin vastustajan laivaa. Vaihtoehtoisesti tavoitteena oli vastapuolen laivan valtaaminen. Tällä taktiikalla roomalaiset saivat valloitettua Karthagolta Sisilian.

Roomalaisen sotalaivaston rakentaminen ja ylläpitäminen vaikuttaa nykyihmisestä uskomattomalta suoritukselta, joten ehkäpä laivaston rakennuspaikan siirtäminen keskellä Italiaa oli sittenkin pikku juttu!

Lukemisiin, Anne

Keisari Nero, Pyhä Benedictus ja Borgiat – historiaa Subiacossa

Subiaco on pieni vuorten saartama kaupunki, jossa voit käydä Keisari Neron kesämökillä, vierailla luostarissa tai keskiaikaisessa linnassa ja pulahtaa laguuniin uimaan. Subiaco sitoo yhteen useita historian kerroksia ja tarjoaa monipuolisia luontoelämyksiä.

Keisari Nero muistetaan epävakaana persoonana ja tyrannina, joka murhasi äitinsä ja jota syytettiin Rooman polttamisesta. Suuruudenhulluuspuuskissaan Nero rakennutti kuitenkin hämmästyttäviä arkkitehtonisia kokonaisuuksia ja yhden myös Subiacoon.

Roomaan hän rakennutti Domus Aurean, kilometrin pituisen kullalla ja jalokivillä koristellun palatsin, jonka pylväsrivistöjen sisälle mahtui keinotekoinen järvi. Subiacoon vesiaiheisiin mieltynyt keisari rakennutti 75 hehtaarin alueen kattaneen kesäpalatsinsa, jonne oli mahdollista siirtyä kätevästi Roomasta Tiber ja Aniene jokia pitkin. Kesäpalatsi rakennettiin vuorten välissä olevaan rotkoon, jonne padottiin kolme tekojärveä. Näin saatiin luotua keisarille kesäkeidas virkistävine vesialtaineen ja -putouksineen. Koko Subiacon kaupunki onkin saanut nimensä latinan kielisestä sanasta sublaqueum - järven alapuolella.

Yltiöpäisiin rakennusprojekteihin upposi satumaisia määriä rahaa, ja Rooman kassa alkoi olla kulutettu. Keisariin oltiin tyytymättömiä. Huonot enteet saivat keisarin hylkäämään kesäpalatsinsa ja Domus Aureakin ehti olla vain neljä vuotta keisarin käytössä ennen kuin hän teki itsemurhan vuonna 68AD. Subiacon kesäpalatsista ei tänäpäivänä ole jäljellä kuin pieni raunioalue muistuttamassa Neron päähänpistoista.

Ja kuin kohtalon ivaa, kristittyjä vainonneen Neron palatsin materiaalit käytettiin 500-luvulla Pyhän Benedictus Nursialaisen perustaman ensimmäisen benediktiiniluostarin rakentamiseen. Vierailimmekin Subiacon San Benedetto luostarissa, joka sijaitsee jyrkällä vuorenseinämällä kaupungin ulkopuolella.

Luostari on rakennettu luolan paikalle, jossa Pyhä Benedictus vietti kolme vuotta erakkona. Erakkokokemuksen jälkeen Benedictus perusti läntisen kristikunnan ensimmäisen luostarijärjestelmän. Benediktiineillä oli keskiajalla valtava rooli länsimaisen historian säilyttäjinä. Lienee myös benediktiinimunkien ansiota, että Subiacoon perustettiin kirjapaino toisena maailmassa. Benediktiinien tunnus on Pax - rauha, eikä heidän säännöstössään vaadittu naimattomuutta vaan korostettiin kuuliaisuutta ja elämäntapojen kääntämistä.

Rooman paavin johtaman ja katolisen kirkon omistaman Kirkkovaltion alueella oli piispojen hallitsemia kaupunkeja, joihin rakennettiin puolustuslinnoja. Myös Subiacossa on Rocca Abbaziale. Kiipesimme vuoren huipulla sijaitsevaan linnaan, ja saimme yksityisen opastuskierroksen, koska muita turisteja ei ollut paikalla. Oppaamme Jessica kertoi, ettei hän ollut pitänyt vuoteen englanninkielistä kierrosta. 

Oppaamme esitteli meille linnaa jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1075 apotti Giovanni V:nnen toimesta. Ihastelimme saleissa eri aikakausina maalattuja freskoja.

Saimme kuulla, että 1400-luvulla linnan apottina toimi Rodrigo Borgia, josta tuli myöhemmin lahjusten auttamana Paavi Aleksanteri VI. Vuonna 1480 syntyi linnassa hänen avioton tyttärensä Lucrezia Borgia. Suosittelen tutustumaan tähän juonittelevaan sukuun katsomalla suoratoistopalvelusta Borgiat-sarja!

Lounas hoidettiin kätevästi Bistro Borgon liikkuvasta myyntikojusta. Melko täyttävä leipä sisälsi grillatun salsiccia-makkaran, grillattua paprikaa ja munakoisoa sekä cime di rapa -salaattia majoneesillä höystettynä.

Kuuman retkipäivän päätteeksi voi Subiacossa viilentyä kauniin Laghetto di S.Benedetton rantakivillä. Laghetto on Anienejoen syvässä uomassa oleva pieni laguuni, johon laskee vesiputous. Sen vesi on kristallinkirkasta. Veteen voi pulahtaa jos ei pelkää Monti Simbruinilta virtaavaa kylmää vettä!

Subiacon sijainti luonnonpuiston vieressä tarjoaa ehtymättömät retkeilymahdollisuudet, kävellen tai pyörällä. Aniene-joki tarjoaa mahdollisuuden kalastukseen, koskenlaskuun ja melontaan. Vuoristossa on mahdollista on myös kiipeillä ja tutustua luolastoihin.

Lukemisiin, Anne

Maisemaillallinen Turano-järvellä

Turano-järvi on Lazion alueen piilotettu jalokivi. Se sijaitsee vuoriston suojassa kiemuraisen tien takana kahdeksan kilometrin ylämäen ja kahdeksan kilometrin alamäen päässä Poggio Moianosta. Turano-järvellä on mukava viettää iltaa illallisella terassilla istuskellen, sillä maisemat ovat häikäisevät. Meille eksyneet vieraat täytyy ehdottomasti aina viedä Turanolle syömään hyvin ja ihastelemaan maisemia. Tällä kerralla suuntasimme kohti Castel di Toraa, joka on yksi järven rannalla olevista kylistä.

Valitsimme illallispaikaksemme kotiravintola L'Osteria di Baccon. Kun astelee alas rappusia "kellariravintolan" ovelle on mahdotonta arvata minkälaiset maisemat odottavat terassilla toisella puolella rakennusta. Tässä osteriassa pääsee nauttimaan konstailemattomasta paikallisesta ruoasta uskomattoman maiseman kera ilman englanninkielistä ruokalistaa.

Tilasimme alkupalaksi Assorto di montagnen eli paikallisia leikkeleitä ja juustoja.

Primiksi valitsimme tryffeileillä höystetyn Spaghetti alla grician ja Ravioli di tartufon. Spaghetti alla gricia on Laziosta kotoisin oleva pasta-annos, joka koostuu pecorino-juustosta, mustapippurista ja guancialesta eli savustetusta sianposkesta. Viinisuositus tryffeleille oli erinomainen ja se sai pasta-annokset maistumaan suussasulavilta.

Secondeiksi valikoituivat Filetto alla griglia ja Scamorza in forno, grillattu naudanfilee ja uunissa paistettu juusto.

Contornit jätimme tällä kertaa väliin jotta tilaa jäisi vielä jälkiruoille! 

Kylä on valittu I Borghi piu Belli d'Italia listalle eikä suotta! Jyrkän rinteen laelle rakennetusta kylästä on upeat maisemat järvelle. Varsinkin iltavalaistuksessa kun kylien valot heijastuvat  järven pinnasta on maisema sanoinkuvailemattoman upea! 

Mässäilyn jälkeen ennen paluumatkkaa kävimme vielä iltakävelyllä Castel di Torassa.

Paluumatkalta ei tälläkään kerralla yllätyksiä puuttunut. Paikallisilla on tapana pitää lehmiä, vuohia ja lampaita irrallaan, joten koskaan ei voi olla varma mitä seuraavan mutkan tai puskan takaa tulee vastaan. Tällaisia piti varoa tällä kerralla.

Lukemisiin, Anne

Gole del Farfa

Suomessa on ilmeisesti meneillään melkoinen retkeilybuumi, ja kansallispuistojen parkkipaikat pullistelevat autoista. Pitämiemme pizzafestivaalien jälkeen tulimme mekin siihen tulokseen, ettei pieni liikunta olisi pahitteeksi. 

Olemme käyneet puolen tunnin aamukävelyillä kylän ympäri, mikä saattaa kuullostaa vaatimattomalta mutta voin vakuuttaa, että se on ihan riittävästi. Reitillä on yli sadan metrin korkeusero puolen kilometrin matkalla. Puolessa tunnissa saa Polarin mukaan päivän liikunnasta kasaan 35% ja sykekin käväisee lähellä sataa seitsemääkymmentä.

Eräänä aamuna päätimme käydä tutustumassa Gole del Farfaan, luonnonsuojelualueeseen, joka on Tiberjoen latvalla oleva kanjoni. Ajelimme parinkymmenen minuutin päähän keskelle sabinalaista peltomaisemaa www.scopridisabina.it nettisivuilta löytyneen ajo-ohjeen avulla. Perillä ei ollut opasteita mutta jätimme auton ohjeen mukaiseen paikkaan tienvarteen parkkiin. Löysimme merkityn polun pään ja laskeuduimme kanjoniin, jossa virtasi kristallinkirkas Farfa-joki.

Valokuvista katsottuna joki näyttää matalalta ja paikoin hiekkasärkiksi kuivuneelta. Todellisuudessa vesi kyllä virtaa koko uoman leveydeltä. Vesi on vain niin kirkasta, että sen syvyyttä on vaikea arvioida. 

Jyrkkäseinämäisen laakson pohjalta löytyy myös Rooman keisariaikainen kaarisilta sekä ikivanhan myllyn jäännökset. Uskalsimme ylittää sillan vaikka Destian miehet eivät sitä ole tarkastaneet ja korjanneet niin pieteetillä kuin Jyskän ja Vaajakosken siltoja, siis ainakaan pariintuhanteen vuoteen!

Lukemisiin, Anne

Kylän ainoat talvituristit

Sabinan alueella, jossa Poggio Moiano sijaitsee, on kymmeniä toinen toistaan kauniimpia keskiaikaisia kyliä. Kartoitettavaa siis riittää vuosiksi eteenpäin. Tällä kertaa valitsimme ilta-ajelukohteeksemme Collalto Sabinon kylän, joka löytyy Greccion tavoin Uno dei piu belli borghi d'Italia -listalta.

Collalto Sabino sijaitsee linnuntietä viidentoista kilometrin päässä eli sinne ajelee kiemuraisia vuoristoteitä pitkin noin 45 minuuttia. Vaikka lähtiessämme lämpötila oli kymmenen asteen tietämissä laski lämpötila vuoristossa nollan tuntumaan ja tiet olivat paikoin jäisiä.

Collalto Sabino sijaitsee noin kilometrin korkeudessa, joten täytyy vain ihmetellä miten muinaiset Longobardit ovat 1500 vuotta sitten onnistuneet rakentamaan sinne strategisesti tärkeän tähystyspaikan. Collaltosta on upeat näköalat kauas alas laaksoon ja vuoristoon, jonka lumihuippu Monte Velino on yli 2400m korkea.

Sittemmin tähystämistä jatkoivat Spoleton herttua, normannit, sekä 1100- luvulla Germanian, Sisilian, Italian, Napolin ja Jerusalemin kuningas Frederico II di Svevia ja nyt allekirjoittanut talvituristi.

Talviturismi on mukavaa koska parhaassa tapauksessa saatat saada koko kohteen itsellesi. Kiertelimme Collalto Sabinon kylän mukulakivikatuja ainoina turisteina tai oikeastaan ainoina ihmisinä. Kohtasimme kylän 421:stä asukkaasta viisi. Saimme hämmästellä kylän 1300-luvulla rakennettua linnaa kaikessa rauhassa. Talvituristia eivät häiritse kuumuus, jano ja turistimassat!

Paluumatkalla pysähdyimme ostoksille paikalliseen alimentariin, jota kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä kissa ansiokkaasti vartioi. Saimme kaupan herttaiselta myyjätädiltä kädestä pitäen opastusta laadukkaan suklaakakun valinnassa.

Palasimme ajelulta auringon laskiessa Poggio Moiano ylle. La Vita é bella!

Lukemisiin, Anne

Paavin kanssa joulutorilla

Tärkein italialainen jouluperinne ei ole jouluruoka, joulupukki tai joulukuusi vaan ehdottomasti jouluseimi. Joulua vietetään perheen kesken ja seimiasetelma on useimmiten mukana joulunvietossa tavalla tai toisella.

Suomalaisittain olisi helppoa kuvitella, että seimiasetelma on jotain mikä kasataan isoäidin piirongin päälle joulunpyhiksi pölyyntymään mutta italialaiset ja varsinkin Greccion asukkaat ovat vieneet perinteen hieman pidemmälle.

Greccio on julistanut itsensä Italian seimipääkaupungiksi!

Greccio on pieni kylä korkealla vuorenrinteellä lähellä lähikaupunkiamme Rietiä. Se on myös yksi italian kauneimpia kyliä ja on päässyt Uno dei borghi piu belli d'Italia listaukseen. Grecciosta löytyy sievä joulutori, josta voi ostaa kaikenlaista käsityöläisten valmistamaa seimiaiheista tavaraa omaan seimiasetelmaan. Jos shoppailu ei kiinnosta voit toki nauttia lasillisen vin bruleetä tai käydä vierailulla seimimuseossa. Varaudu kuitenkin jonottamaan molempiin kohteisiin.

Jos museot ovat mielestäsi tylsiä mielenkiintoinen vaihtoehto seimikokemukselle on Greccion live-seimi! Suomalaiseen kesäteatteriin verrattavissa olevaan katsomorakennelmaan ahtautuu joulunpyhinä satoja ihmisiä kokemaan Jeesuksen syntymän ihmettä yhä uudestaan ja uudestaan. 

Grecciossa seimiä on joka puolella. Asukkaat rakentavat niitä tapojensa eteen turistien ihailtavaksi, ja paikallisesta kirkostakin niitä löytyy useampia kappaleita.

Jos kuvittelet, että seimihomma on italialaisten kummaa hömpötystä kannattaa kysyä asiasta Paavilta. Il Papa saapui tänä vuonna Greccion joulutorille helikopterilla ja sai koko tienoon sekaisin. Jos Paavi tykkää niin tykkäät sinäkin!

Haastan kaikki suomalaiset rakentamaan seimiasetelmia ensi jouluna!

Lukemisiin, Anne