Kanta-asiakas Saarinen

Kanta-asiakas rautakauppailee!

Jokaisella reissulla olen tehnyt jonkinlaisia hankintoja taloomme. Olen pikkuhiljaa etsinyt huonekaluja, astioita, valaisimia, ja kodinkoneita. Vaatteita ja jotain pikkusälää on sentään kulkeutunut perille matkalaukussa ja auton takakontissa. Tällä kerralla toimme keittiönkaapin, koska lukuisista kirppiskierroksista huolimatta sopivaa ei Roomasta osunut kohdalle.

Olen tehnyt ostosretkiä Rooman ympärillä oleville kirpputoreille sekä pyörinyt erinäisissä rautakaupoissa. Olenkin nyt sekä rautakauppa Bricoferin sekä kirpputoriketju Mercato Usaton kanta-asiakas. Seuraavalla kerralla kun minulta kassalla kysytään: “Hai una tessera?” voin iloisesti vilauttaa kanta-asiakaskorttiani!

Suomessa kerätään leimoja paperiseen milloinmikäkintarjouspassiin. Italiassa rakastetaan keräilytarroja. Ostettuani terassikalusteet sain niitä 91 kappaletta! Ei muuta kuin liimailemaan!

Jotenkin pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että rautakauppailusta on todellakin muodostunut uusi harrastus! Oletan, että normaaliin Italiankielen turistisanastoon eivät kuulu sanat scaldabagno - lämminvesivaraaja, trapano - pora, canna fumaria - hormi sekä guaino - bitumi!

Tällä reissulla oli jälleen kielitaito koetuksella sillä ostoslistalla oli takkasydän eli inserto camino avotakkaamme. Tilasimme sellaisen paikallisesta BigMat Ediltutto -kaupasta.

Remonttimiehemme Alfio lupasi organisoida takkasydämen asennuksen ja muurata sen ympäryksen kuntoon ennen seuraavaa reissuamme.

Lukemisiin, Anne

Kastanjapuu ja vesivahinko

Lokakuisella vierailulla Poggio Moianoon nautiskelin auringonpaisteisesta säästä ja yli 20 asteen lämpötiloista. Naapureillani oli kuitenkin ilmeisesti parempaa tietoa Lazion vaihtelevista syyssäistä sillä he lähestyivät minua huolenaiheenaan etupihallamme hieman kallellaan oleva kahdeksanmetrinen kastanjapuu. Naapureidemme mukaan olisi parasta sahata nurin koko komeus ennenkuin “Mal Tempo” syysmyrsky saapuu ja kaataa koko komeuden meidän tai naapurimme katon päälle. Siispä tuumasta toimeen.

Esitin ongelman jälleen kerran Alfiolle, joka hommasi paikallisen puunkaatoyrittäjän paikalle. Aurinkoisena syysaamuna katselin kauhulla kun “metsuri” kiipesi kastanjapuuhun apunaan tikapuut ja metalliketju, jolla hän köytti itsensä milloin mihinkin puunhankaan kiinni. Metsurini varustevalikoimaan ei kuulunut kypärää, turvakenkiä tai edes valjaita ja käynnissä oleva moottorisaha nostettiin köyden avulla puuhun. Haastavassa paikassa oleva kastanjapuu lyheni oksa kerrallaan ja vain yksi kattotiili sai osuman. Kylmiä säitä odottelemaan kertyi mojova määrä takkapuuta.

Syysmyrsky saapui

Seuraavalla viikolla syysmyrsky sitten saapui. Lensin itse ennen muuta perhettä kotiin ja sen jälkeen kännykkääni alkoi tulla huolestuttavaa kuvamateriaalia. Seinää pitkin oli alkanut valua sisälle vettä eikä mitään ollut tehtävissä. Katolle ollut mitään asiaa tuulen ja 45 asteen kulmassa satavan veden takia. Viikon ajan jouduin seuraamaan uutisia Italiaa riivaavista pahoista myrskyistä, vuotava katto oli pakko jättää Alfion huoleksi.

Joulukuun alussa palatessamme emme tienneet missä kunnossa talo olisi. Yritin ajatella ettei kivitalo nyt ainakaan voisi homehtua ja että uutta maalia voi tarvittaessa levittää seinälle. Positiiviseksi yllätykseksi vesi ei ollut tehnyt pahasti tuhojaan ja kostuneet seinät olivat jo lähes kuivuneet. Alfio oli korjannut katon ja rakentanut keittiön ovellemme katoksen kuten oli sovittu. Pääsimme siis majoittumaan ongelmitta. Laitoimme vedet ja sähköt päälle sekä tulet takkaan ja aloimme lämmittämään 12 asteista Italian kotiamme.

Lukemisiin, Anne

Lämmintä vettä tunnelin päässä

Remontti ei siis ollut juurikaan edistynyt parin kuukauden aikana. Järkytyksestä toivuttuani otin suihkun puutarhaletkun alla, sytytin kynttilöitä ja kömmin nukkumaan toivoen, että asiat näyttäisivät paremmalta aamulla. Täytyy myöntää että en nukkunut kovinkaan hyvin.

Heräsin aamulla kello seitsemän ja tuokion kuluttua Alfio apumiehineen ilmestyi paikalle. Pari tuntia myöhemmin valot oli kytketty ja pian myös lämminvesivaraaja oli ilmestynyt paikalle. Alfio lupasi, että pääsisin illalla lämpimään suihkuun!

Kokosimme apumiehen kanssa IKEA kalusteita ja hommat alkoivat edetä vauhdilla. Ei aikaakaan kun kaasu oli asennettu, hella saatettu toimintakuntoon ja jääkaappi kannettu paikalleen alakertaan. Täytyy sanoa, että Italialaiset remonttimiehet osaavat kyllä halutessaan olla tehokkaita. Peronit kylmään ja lämmin suihku - ei kai sitä ihminen muuta tarvitse!

Lukemisiin, Anne

Remontti vastatuulessa

Olin odotellut syyslomaa kuin kuuta nousevaa, sillä onhan edellisestä Italian reissustani jo kolme kuukautta. Remonttimieheni Alfio puhuu murretta jota on vaikea ymmärtää puhelimessa. Lisäksi hän osaa ainoastaan vastaanottaa tekstiviestejä - ei lähettää niitä. Näin minulla ei ole ollut tarkkaa tietoa siitä miten remontti edistyy. Laitoin peukut pystyyn ja lähdin paikanpäälle katsomaan tilannetta.

Saapuminen kohteeseen ei sujunut ongelmitta. Etuovemme on vanha, massiivipuinen ja erittäin hankala käsitellä. Väänsin avainta lukossa kerta toisensa jälkeen, ja yritin työntää ovea auki - turhaan. Aikani rymisteltyäni olin varma että naapurit kutsuvat kyläpoliisin paikalle kolkkaamaan murtovarkaan. Yritin jo soittaa hätäpuhelun Alfiolle. Seisoin matkatavaroiden kanssa oman taloni ovella ja suunnittelin hotelliyön varaamista. Viimeisellä yrittämällä avain pyöri lukossa ja yhtäkkiä ovi avautui. Olin perillä!

Kannoin tavarat sisään toivoen, että remontti olisi valmis ja että voisin aloittaa lomailun. Aika nopeasti ymmärsin remontin olevan vielä vaiheessa - italialaisessa vaiheessa! Ei sähköä, ei kaasua, ei hellaa eikä kaminaa! Onneksi täällä ei vielä lokakuussa tarvitse lämmitystä. Puutarhaletkusta löytyy pari litraa auringon lämmittämää pesuvettä ja ruokaa sekä juomaa saa pizzeriasta. Totta puhuen ei kyllä naurattanut yhtään!

Lukemisiin, Anne

Sähkösopimus italialaiseen tapaan

Kuten varmaan muistatte asustelin kesällä remontin keskellä vailla sähköä. Kävin kuitenkin jo kesällä allekirjoittamassa sähkösopimuksen saadakseni valoa torppaan. Raapustin puumerkkini ja jäin odottelemaan e-laskun saapumista.

Sähköt tulivat mutta laskua ei kuulunut. Pelkäsin, että remonttitouhut keskeytyisivät kun sähköt katkaistaisiin maksamattoman laskun takia. Selailin sähköyhtiöni Enelin nettisivuja ja keskipitkän käännösprojektin jälkeen ilmeni että löytäisin sähkölaskuni kirjautumalla asiakasprofiiliini.

Rekisteröityminen ei sitten ollutkaan ihan yksinkertaista. Suomen Italian lähetystöstä saamani italialainen veronumero codice fiscale ei tuntemattomasta syystä kelvannut rekisteröitymissivulla. Enelin asiakaspalvelun yhteystietoja ei ole julkisilla nettisivuilla, ainoastaan rekisteröityneiden asiakkaiden kirjautumista vaativalla osiolla, joten en voinut informoida yhtiötä ongelmastani. Olin pattitilanteessa.

Pari viikkoa myöhemmin sähköyhtiö otti minuun yhteyttä sähköpostitse pyytääkseen sähköpostiosoitettani!!? Lisäksi he halusivat puhelinnumeroni ja kopion passini sekä kansi- että kuvasivusta. Nämä kaikki tiedot olivat jo toki sopimuspaperissa, jonka kiinteistövälittäjäni oli heille toimittanut. Vastasin viestiin ja onnistuin samalla informoimaan heitä rekisteröitymisongelmastani.

Odottelin kärsivällisesti vastausta kunnes sähköpostiini kolahti uusi viesti sähköyhtiöltä. Tällä kertaa viesti koski ilmeisen epäilyttävää suomalaista pankkitiliäni. Minulta pyydettiin todistusta siitä, että tilini on todella suomalaisen pankin tili. Olisihan se kamalaa, jos joku suomalainen huijarinainen makselisi sähkölaskuja italialaiselle sähköyhtiölle. Lähetin todistuksen tilini oikeellisuudesta ja pyysin jälleen auttamaan rekisteröitymisongelman kanssa.

Odottelin vastausta useamman päivän ajan. Seuraava saamani sähköposti koskikin laskua. Minua informoitiin että asiakasprofiiliini, jonne en siis edelleenkään päässyt kirjautumaan on kuin onkin lähetetty lasku, jonka summa on xxx euroa. Sähköpostia lähemmin tarkasteltuani huomasin kuitenkin, että minulle oli lähetetty väärä lasku, sillä asiakasnumero ei ollut minun. Vastasin sähköpostiin. Kerroin sekaannuksesta ja pyysin jälleen auttamaan rekisteröitymisongelman kanssa.

Seuraavaksi sähköyhtiö lähetti minulle sähköpostia, jossa tiedotettiin, että minulle ei oltu kyetty toimittamaan sähkölaskua. Viestistä ei kuitenkaan käynyt ilmi miten sähkölaskua oli yritetty toimittaa, sähköisesti profiiliini vai paperiversiona Italian osoitteeseeni. En enää vastannut sähköpostiin vaan yritin uudelleen rekisteröitymistä. Yllätyksekseni codice fiscaleni toimi ja onnistuin rekisteröitymään Enelin asiakkaaksi.

On mahdollista, että ihan lähipäivinä saatan jopa maksaa ensimmäisen italialaisen sähkölaskuni.

Lukemisiin, Anne

IKEAlla torille - Pandalla perille

Kun tulee ostaneeksi talon on sinne hankittava myös irtaimistoa. Ilman huonekaluja, kodinkoneita ja astioita on elämä hieman liian askeettista vaikka yksinkertaisesta italialaisesta elämänmenosta pidänkin. Eli ei muuta kuin ostoksille! Elmerin kanssa lastasimme Ikeassa valmiiksi laaditun ostoslistan mukaan kärryyn täyteen vessan pikkusälää, pyyhkeitä, petivaatteita ja kaikkea tuiki tarpeellista.

Isojen huonekalujen hankinnassa ongelmaksi muodostuu niiden kuljettaminen. Lancia Ypsiloniin ei kovin suurta Ikean pakettia saa mahdutettua vaikka Ingvar on tehnytkin parhaansa. Lisäksi talomme sijaitsee Centro Storicossa kadulla, jota edes Google Maps ei löydä. Sinne johtaa jyrkkä ja kapea katu, joka päättyy portaikkoon.

Kuljetusteknisistä syistä päätin lopulta keskittää kaikki ostokset Ikeaan vaikka ruotsalaisten tuotteiden ja italialaisen maalaismiljöön yhdistäminen ei ollutkaan ykkösvalinta. Hankin Online-storesta kaikki suurimmat huonekalut - sängyn ja sohvat. Ajattelin, että jos joku niin Ikea pystyy hoitamaan kuljetuksen sikäli kun jakeluauto löytää perille!

Sain tilausvahvistuksen ja olin luottavainen. Muutaman päivän kuluttua tavarat olivat matkalla ja parin puhelun jälkeen ne löysivät myös perille. Jakeluauton kuljettaja ei kuitenkaan suostunut ajamaan jyrkkää katua alas. Purimme tavarat Piazzalle ja ryhdyimme kantamaan niitä käsipelillä, kunnes remonttimiehemme tuli Fiat Pandallaan pelastamaan tilanteen.  Lihasvoimalla ja luovalla tyylillä tavarat saatiin kuin saatiinkin lopulta maaliin!

Lukemisiin, Anne

Asuminen remontin keskellä

Asuminen italialaisen remontin keskellä on ohuesti haasteellista. Tällä hetkellä residenssini on yhden pikkuruisen makuuhuoneen kokoinen. Huoneeseen on koottu sänky ja vaaterekissä roikkuu koko italialainen omaisuuteni. Makuuhuoneen oven virkaa toimittaa jeesusteipillä seinään asennettu muovi. Sen tarkoituksena on estää sekä pölyn leviäminen että ketjussa tupakoivan Alfion aiheuttaman savusumun laskeutuminen petivaatteisiini.

Vessa on toimintakuntoinen - vesi tulee ja menee. Paitsi, että lämmintä vettä ei tule, koska ei ole lämminvesivaraajaa. Toisaalta mitäpä sitä varaajalla tekisikään kun ei ole sähköä! Onneksi italialainen "kylmä" vesi vastaa lämpötilaltaan suomalaista kesäkuista järvivettä. Ai niin, en muistanut mainita, että vessassa ei ole ovea mutta sehän on enää pikkujuttu!

Tilaamani minipyykinpesukone ei saapunut toimituspäivänä eikä myöskään tilaamaani kaminaa ole näkynyt eikä kuulunut. Myös keittiö on vielä vaiheessa. Kaikki keittiö- ja ruokatarvikkeeni sijaitsevat ikkunalaudalla - myös viini.

Ruokailu tapahtuu lähibaarissa tai pizzeriassa. Vaihtoehtoisesti syön illalla tonnikalaa ja juon viiniä auringonvalolla toimivan puutarhavalaisemeni ja kynttilöiden valossa!

Lukemisiin, Anne

Remontti käynnistyy

Tavoitteenamme oli alunperin löytää kohde, jota voisimme itse hiljalleen remontoida. Ihastuimme kuitenkin taloon, josta puuttuivat sekä vesi että sähkö. Onneksi kiinteistönvälittäjämme tunsi remonttimiehen, jonka palveluksiin kuulemma voisimme luottaa. Tapasimme Alfion ja neuvottelin "sujuvasti" italiaksi remonttimme yksityiskohdat. Tekemäni tilauslomake oli myös varsin visuaalinen.

Remontin oli määrä alkaa heti kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen, mutta italialaiset häät sotkivat suunnitelmamme. Alfion tuli ensin saada samalla viikolla avioon astuvan poikansa uusi koti kuntoon. Ei siis auttanut muu kuin odottaa. Sovimme remontin alkavan seuraavana maanantaina.

Kun saavuimme talolle olivat Alfio ja Angelo jo täydessä työn touhussa. He olivat kauhukseni repineet seinältä alas komean viisimetrisen villiviiniköynnökseni! No, jostainhan ne vesiputket on vedettävä. Nyt remontti on edennyt mukavasti ja talossamme on jo vesi. Ei kylläkään lämminvesivaraajaa, sillä sähköjen kytkeminen antaa vielä odottaa itseään.

Olen asustellut uudessa kodissamme jo muutaman yön, joten odottelin WC:n ja suihkun valmistumista melko hartaasti. Tähän saakka perustarpeet ovat hoituneet sadan metrin päässä sijaitsevassa lähikahvilassa.

Lukemisiin, Anne