Portulakkaa pöytään!

Kahden kuukauden poissaolo parhaimmalla kasvukaudella aiheuttaa tarpeen massiivisille puutarhanhoitotoimenpiteille. Jos ei halua nautiskella aperitivoa rikkaruohojen keskellä on laitettava hihat heilumaan. Onneksi pihamme ei ole suuri, joten tunnin huhkimisella ovat kukkapenkit ja kivetykset taas siistissä kunnossa. Ja se aperitivokin tulee ansaituksi kaiken rehkimisen jälkeen. 

Nykiessäni rikkaruohoja silmiini osui tutunnäköinen kasvi. Olin edellisenä kesänä ostanut samannäköisen kesäkukan ja istuttanut sen kukkapenkkiini. Tosin huonolla menestyksellä.

Googlasin ostokseni, ja löysin mielenkiintoista tietoa. Rikkaruoho osoittautui vihannesportulakaksi, joka kasvaa myös villinä Italiassa. Minä hölmö olin nyhtänyt kaksin käsin irti tämän herkun ja heittänyt sen kompostiin.

Kävi ilmi että vihannesportulakkaa voi käyttää sellaisenaan salaatissa tai pinaatin tavoin pannulla freesattuna, joten ei muuta kuin pelastuspartio tonkimaan kompostia ja keräämään herkut talteen.

Valmistimme portulakasta valkosipulin, sitruunankuoren ja öljyn kera pannulla contornin, jota nautimme omatekoisen kotijuuston ja lihapullien kanssa. Tätä voi kai kutsua cucina poveraksi kuten täällä on tapana sanoa! 

Käyttämättä jääneet kasvit saivat uuden elämän vietettyään yön vesilasissa. Istutimme "rikkaruohot" takaisin puutarhaan sellaiseen kohtaan, josta innokas puutarhuri ei niitä enää kitke!

Lukemisiin, Anne

Oliivipuu

Piha oli alunperin täysin villiintyneessä tilassa, jopa liikkuminen siellä oli lähes mahdotonta. Pikkuhiljaa pihasta on karsittu puita, revitty irti piikkiköynnoksiä, siistitty roska-kasoja, kitketty rikkaruohoja ja eritoten kannettu kiviä paikasta A paikkaan B.

Sään suosiessa olen päässyt jälleen tekemään puutarhanhoidollisia toimenpiteitä siinä määrin, että käteni alkavat näyttää melko kärsineiltä.

Olen kaivanut vuosien kerrosten alta esiin vanhaa betonista pihanpohjaa sekä korjannut kiviaitaa, ja tietenkin kitkenyt massoittain rikkaruohoja. Samalla olen löytänyt pihasta pieniä aarteita menneiltä ajoilta. Olo on ollut kuin arkeologilla!

Kaiken kaivamisen jälkeen on aika istuttaa jotakin. Valinnanvaraa täältä löytyy mielin määrin mutta turisti minussa vaatii valitsemaan ikonisen italialaisen oliivipuun. Ensin täytyy kuitenkin päättää haluaako oliiveista purista öljyä vai haluaako niitä syödä! Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja huomaan pian tunkevani Fiatin peräkonttiin parimetristä oliivipuuntaimea - lisää lapiohommia tiedossa siis!

Oliivipuun lisäksi olen luvannut itselleni ainakin sitruunapuun, köynnösruusun, bougainvillean sekä viiniköynnöksen mutta niiden aika ei ole vielä!

Lukemisiin, Anne

Kevättä ilmassa

Mietin pitkään olisiko helmi- vai maaliskuu parempi ajankohta seuraavalle matkalle Italiaan. Tutkin sademäärä- ja lämpötilatilastoja mutta niistä ei ollut lopulta kovinkaan paljon hyötyä. Lopulta päätös perustui puhtaasti haluun päästä mahdollisimman äkkiä pois Suomen talvesta.

Oletin helmikuisen italialaisen talvisään olevan nihkeän kostea, kylmän viileä mutta osittain aurinkoinen. Toisin kuitenkin kävi! Sää on ollut koko viikon aurinkoinen ja lämpötila kohonnut parhaimmillaan 19 asteeseen. Aurinkoa ei siis välttämättä tarvitsekaan etsiä Kanarialta tai Thaimaasta. Bikineissä en kuitenkaan ole täällä vielä kekkuloinut lähinnä siksi, etten halua naapureiden toimesta leimautua seinähulluksi ulkomaalaiseksi.

Ilmassa tuoksuu kevät. Naapurin kissa ottaa aurinkoa pihakivetyksellämme. Pihassa kukkivat narsissit, cameliat ja muutamat muut tunnistamattomat kevätkukkaset. Naapuri on istutuspuuhissa puutarhassaan. Minä nautiskelen auringonpaisteesta. Kaikki italialaiset kulkevat kuitenkin visusti kevyttoppatakeissaan!

Lukemisiin, Anne

Joulutunnelmia

Tällä aloittelevalla italiaanolla ei ollut laisinkaan kokemusta asumisesta talvisessa Italiassa sata vuotta vanhassa talossa, jonka ainoat lämmityskeinot ovat kamina ja takka. Joulukuisen reissun takoituksena olikin remonttihommien lisäksi koeponnistaa talon talviasumisominaisuuksia. Olin varautunut kohtaamaan vuotavan katon, savuttavan kaminan, värjöttelemään kylmässä ja viime kädessä muuttamaan hotelliin. Yllättävää kyllä säät suosivat ja lämmittäminen sujui joten saatoin keskittyä sisustamiseen, puutarhanhoitoon ja joulutouhuihin.

Arezzossa järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna suuret antiikkimarkkinat. Päätimmekin lähteä markkinoille puuttuvia huonekaluja etsimään ja sunnuntaipäivää viettämään. Arezzon vanha kaupunki tarjosi idylliset puitteet, väkeä oli runsaasti ja tunnelma jouluinen - suosittelen!

Piazza Navonan kuuluisa joulutori Roomassa aukesi joulukuun toisena viikonloppuna, jolloin vietetiin Immacolata Concezione -juhlaa. Myös lähikaupunkimme Rietin jouluvalaistus oli mielestäni erityisen tyylikäs.

Pääsimme joulutunnelmaan myös kotikylässämme Poggio Moianossa, jossa lapset myivät kadunvarsikojussa perinteistä Italialaista joulukakkua panettonea. Panettone näyttää jättikokoiselta muffinssilta, on koostumukseltaan kosteankuohkea eikä liian makea. Söimme tätä herkkua aamupalaksi koko viikon!

Ei reissua ilman puutarhavierailua. Joulukuinen säätila Rooman korkeudella vastaa suomalaista toukokuun alun säätä ilman räntäsadetta. Aurinkoisessa rinteessä saattoi mukavasti istuskella puutarhatuolissa t-paitasillaan. Puutarhalla orvokit olivat tulleet myyntiin samaan aikaan joulukukkien kanssa. En ole koskaan nähnyt niin upeita joulutähtiä kuin Vivai Frappettan puutarhalla, päädyin kuitenkin ostamaan kirsikkapuun ja camelian.

Lukemisiin, Anne

Sinivuokkoja puutarhalla

Puutarhani pikkuruinen koko ei estä hankkimasta sinne jos jonkinlaisia kasveja. En tunne italialaisia kasvilajeja, joten en tiennyt mikä kukka, pensas tai puu menestyy missäkin. Ajelin paikalliselle puutarhalle Conte Piante Rietiin selvittämään asiaa.

Selitin vajavaisella italiankielelläni puutarhurille, mitä olin vailla. Valitsimme yhdessä sopivan ruukun ja pari köynnöskasvia. Pakkasimme köynnökset apukuljettajan paikalle ja ruukun takapenkille. Pyysin neljä säkkiä multaa, jolloin huomasin että paikalliset multasäkit olivat suomalaisiin verrattuna tuplakokoisia, 80 litraisia. Oletan että vuokra-Rellussani oli 320 litran peräkontti sillä sinne ei olisi mahtunut enää yhtään mitään muuta.

Jatkoin matkaa kohti paikallista huonekaluliikettä köröttemällä paikallisella teollisuusalueella navigaattoria räpläten. 100 metriä ennen määränpäätä jouduin poliisien pysäyttämäksi. Poliisit tenttasivat mistä olen tulossa ja mihin menossa. Sönkötin italiaksi että olen tulossa Suomesta, Roomasta, vuokra-autolla, Poggio Moianosta ja menossa tuohon viereiseen kauppaan. Poliisisetä vaati nähdä ajokorttini ja auton paperit. Työnsin hänelle kaikki autosta löytämäni dokumentit.

“Asicurezza, asicurezza” hoki poliisisetä. Kaivoin puhelimesta kääntäjän esille ja selvitin että kyse oli auton vakuutuspapereista, joita vuokra-autossani ei ollut. Poliisisetä kehotti minua ensitilassa soittamaan autovuokraamoon puuttuvien papereiden saamiseksi. Pysäytykselle ei siis ollut varsinaista syytä. Mutta jos suomalaista passia pidetään maailman parhaana niin kyllä suomalaisella ajokortillakin näköjään pärjää. Buona giornata signora!

Lukemisiin, Anne