Jokaisella reissulla olen tehnyt jonkinlaisia hankintoja taloomme. Olen pikkuhiljaa etsinyt huonekaluja, astioita, valaisimia, ja kodinkoneita. Vaatteita ja jotain pikkusälää on sentään kulkeutunut perille matkalaukussa ja auton takakontissa. Tällä kerralla toimme keittiönkaapin, koska lukuisista kirppiskierroksista huolimatta sopivaa ei Roomasta osunut kohdalle.
Olen tehnyt ostosretkiä Rooman ympärillä oleville kirpputoreille sekä pyörinyt erinäisissä rautakaupoissa. Olenkin nyt sekä rautakauppa Bricoferin sekä kirpputoriketju Mercato Usaton kanta-asiakas. Seuraavalla kerralla kun minulta kassalla kysytään: “Hai una tessera?” voin iloisesti vilauttaa kanta-asiakaskorttiani!
Suomessa kerätään leimoja paperiseen milloinmikäkintarjouspassiin. Italiassa rakastetaan keräilytarroja. Ostettuani terassikalusteet sain niitä 91 kappaletta! Ei muuta kuin liimailemaan!
Jotenkin pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että rautakauppailusta on todellakin muodostunut uusi harrastus! Oletan, että normaaliin Italiankielen turistisanastoon eivät kuulu sanat scaldabagno - lämminvesivaraaja, trapano - pora, canna fumaria - hormi sekä guaino - bitumi!
Tällä reissulla oli jälleen kielitaito koetuksella sillä ostoslistalla oli takkasydän eli inserto camino avotakkaamme. Tilasimme sellaisen paikallisesta BigMat Ediltutto -kaupasta.
Remonttimiehemme Alfio lupasi organisoida takkasydämen asennuksen ja muurata sen ympäryksen kuntoon ennen seuraavaa reissuamme.
Lukemisiin, Anne
Kotikylämme Poggio Moiano
Kun kävimme ensimmäisen kerran Poggio Moianossa oli kesäkuinen arki-ilta. Alle kolmen tuhannen asukkaan kylä näytti silti olevan täynnä elämää. Nuoria istuskeli terassilla aperitivolla, ja baarissa vastakkaisella puolella tietä vanhemmat sedät nautiskelivat olutta pienistä laseista. Rouvat olivat kokoontuneet puistonpenkeille juoruilemaan ja seuraamaan kun lapset leikkivät. Pari koiraa juoksenteli irrallaan joukon jatkona. Ajattelin, että tässä kylässä olisi kaikki mitä tarvitsisin.
Kylä sijaitsee 500m:n korkeudessa Lucretili vuoristossa, jonka korkein huippu on 1370m korkea Monte Pellecchia. Kylän läpi kulkee pyhiinvaellusreitti La via di Francesco, Pyhän Fransiskuksen tie, joka kulkee Roomasta Assisiin. Maiseman muodostavat kukkulat eli poggiot ja niiden päällä olevat pienet kylät, kukkuloiden rinteillä kasvaa oliivipuita. Poggio Moianon vanhin kirkko San Martino on rakennettu vuonna 1343.
Talomme sijaitsee centro storicon reunalla, jyrkän mäen alla jonne ei autolla ole asiaa. Katuosoitettamme ei Google löydä. Kun kiipeää parisataa askelta piazzalle ovat kaikki palvelut käden ulottuvilla: kirkko, kunnantalo, kaksi pizzeriaa ja pari baaria, lihakauppa eli macelleria, apteekki, ruokakauppa, konditoria eli pasticceria, viinikauppa, sekatavarakauppa ja pesula! Kaupat ovat auki aamupäivällä 8-13 ja sulkevat ovensa siestan ajaksi kunnes ovet avautuvat jälleen klo 16.30.
Meno täällä on hyvin perinteistä. Tiistai on toripäivä, jolloin pääkadulle ei parane jättää autoa parkkiin jotta ei jää toriautojen väliin mottiin. Torilla myydään vaatteita, taloustavaroita, liinavaatteita, hedelmiä ja kasviksia.
Paikalla on aina myös kalanmyyntiauto sekä Porchetta-auto, josta voi ostaa pikkunälkään porsaanlihalla täytetyn sämpylän. Liha leikataan panninon väliin ohuiksi siivuiksi kokonaisena grillatusta possusta, ja suutuntuman ja maun takia olennaista on, että osa siitä on rapeaksi paahtunutta.
Poggio Moianon kaduilla joka toinen auto tuntuu olevan Fiat-Panda - ilmeisesti koska se on halpa ja nelivetonsa ansiosta kätevä vuoristossa. Pandat ovat yleensä parhaat päivänsä nähneitä. Ne ovat täynnä lommoja ja niiden maalipinta on auringonpaisteessa haalistunut. Omistajilleen ne ovat rakkaita ja luotettavia kulkupelejä. Pandoja voi nähdä pääkadun varrelle, jossa liikennemerkin mukaan saa pysäköidä kiekolla tunniksi. Tätä ei kuitenkaan noudata kukaan. En ole koskaan nähnyt kenenkään laittavan parkkikiekkoa mutta en kyllä ole nähnyt ketään sakotettavankaan!
Illalla kuuden jälkeen on aperitivon aika, kun töistä palaavat ihmiset käyvät baarissa ennen kotiin tai ravintolaan menoa. Ravintolat aukeavat kello kahdeksan. Kesällä kahdeksalta niissä ollaan vasta kattamassa pöytiä, joten ei kannata hötkyillä. Terassikausi alkaa lähiravintolassamme Palazzacciossa vasta kesäkuun puolella. Kylän baarien terassipöydät ovat sensijaan käytettävissä ympäri vuoden. Kaksi pizzaa, puoli litraa viiniä, pintti olutta ja kaksi jälkiruokaa maksaa alle 30 euroa.
Takapihalla istuskellessa voi kuunnella maaseudun ääniä. Lehmät, lampaat, hevoset, koirat ja kukko pitävät vuorotellen elämää. Välillä kirkonkellot soivat merkiksi siitä milloin työnteko olisi aika lopettaa. Pihassamme vierailee säännöllisesti kissa, jota kutsumme Apu-kissaksi sillä se auttaa mielellään ruoanlaitossa. Olen myös nähnyt vilauksen villisiasta, ketusta, mäyrästä ja piikkisiasta!
Lukemisiin, Anne
Vedenpaisumus ajoi antiikkimarkkinoille
Matkustuspäivän jälkeen oli tarkoitus ottaa rennosti pihalla auringossa istuskellen mutta...
Kävipä näet niin, että käännettyämme päävesihanan päälle alkoi ulkovesihana vuotaa. Kiristäessämme hanaa se katkesi kahteen kappaleeseen, ja vesi alkoi suihkuta täydellä paineella pitkin pihaa. Vältyimme suuremmalta vedenpaisumukselta katkaisemalla veden koko talosta. Ei suihkua sinä iltana!
Aamukahvin jälkeen oli siis pakko lähteä, Edil Auroraan, paikalliseen rautakauppaan ostamaan uusi hana. Onneksi sopiva osa löytyi!
Kun kerran liikkeelle täytyi lähteä päätimme huristella antiikkimarkkinoille Roomaan.
Ponte Milvion antiikkimarkkinat pidetään joka sunnuntai Tevere-joen rannalla. Markkinoilta voi ostaa huonekaluja, valaisimia, koruja, liinavaatteita, taidetta, vintagekoruja ja -laukkuja. Aurinkoisena päivänä paikalla oli kerääntynyt runsaasti väkeä katselemaan toinen toistaan erikoisempia esineitä.
Ponte Milvion lähellä on paljon kivoja ravintoloita. Lounasaikaan niiden terassipöydät alkoivat täyttyä aperitivoja nauttivista roomalaisista, joten mekin päätimme suunnata lounaalle. Onnistuimme saamaan pöydän ravintola Dulcamarasta.
Päivän annos Ragu di maialino con blu di bufala oli erinomaista.
Ex-tempore retkipäivän jälkeen ehdimme vielä kotipihaan nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä!
Lukemisiin, Anne
Paavin kanssa joulutorilla
Tärkein italialainen jouluperinne ei ole jouluruoka, joulupukki tai joulukuusi vaan ehdottomasti jouluseimi. Joulua vietetään perheen kesken ja seimiasetelma on useimmiten mukana joulunvietossa tavalla tai toisella.
Suomalaisittain olisi helppoa kuvitella, että seimiasetelma on jotain mikä kasataan isoäidin piirongin päälle joulunpyhiksi pölyyntymään mutta italialaiset ja varsinkin Greccion asukkaat ovat vieneet perinteen hieman pidemmälle.
Greccio on julistanut itsensä Italian seimipääkaupungiksi!
Greccio on pieni kylä korkealla vuorenrinteellä lähellä lähikaupunkiamme Rietiä. Se on myös yksi italian kauneimpia kyliä ja on päässyt Uno dei borghi piu belli d'Italia listaukseen. Grecciosta löytyy sievä joulutori, josta voi ostaa kaikenlaista käsityöläisten valmistamaa seimiaiheista tavaraa omaan seimiasetelmaan. Jos shoppailu ei kiinnosta voit toki nauttia lasillisen vin bruleetä tai käydä vierailulla seimimuseossa. Varaudu kuitenkin jonottamaan molempiin kohteisiin.
Jos museot ovat mielestäsi tylsiä mielenkiintoinen vaihtoehto seimikokemukselle on Greccion live-seimi! Suomalaiseen kesäteatteriin verrattavissa olevaan katsomorakennelmaan ahtautuu joulunpyhinä satoja ihmisiä kokemaan Jeesuksen syntymän ihmettä yhä uudestaan ja uudestaan.
Grecciossa seimiä on joka puolella. Asukkaat rakentavat niitä tapojensa eteen turistien ihailtavaksi, ja paikallisesta kirkostakin niitä löytyy useampia kappaleita.
Jos kuvittelet, että seimihomma on italialaisten kummaa hömpötystä kannattaa kysyä asiasta Paavilta. Il Papa saapui tänä vuonna Greccion joulutorille helikopterilla ja sai koko tienoon sekaisin. Jos Paavi tykkää niin tykkäät sinäkin!
Haastan kaikki suomalaiset rakentamaan seimiasetelmia ensi jouluna!
Lukemisiin, Anne
Italialainen talvisää
Italialainen talvisää kiinnostaa ihmisiä. Suomesta lähdetään pakkasta pakoon muodikkaasti Balille tai Vietnamiin, tai lennetään perinteiseen tyyliin Teneriffalle. Mutta entäpä Italia? Millainen sää on talvisessa Roomassa?
Yleensä sää on loka-marraskuussa vaihtelevaa ja pahimmillaan talvimyrsky voi pudottaa lämpötilan alle kymmeneen asteeseen. Jos vettä sataa sitä saattaa tulla rajummin kuin Suomessa, ja myös myrskytuulet ovat täällä voimakkaampia.
Keskitalvella saapuu korkeapaine jolloin sää on "kylmempää" ja aurinkoista, ja yöllä saatetaan päästä pari astetta pakkasen puolelle.
Bikinikelit voi siis unohtaa mutta parhaimmillaan päivälämpötila nousee Roomassa vielä joulukuussakin viiteentoista asteeseen. Aurinko paistaa 25 asteen kulmassa kun samaan aikaan Suomessa aurinko nousee vain 5 astetta horisontin yläpuolelle. Täällä fiilis on siis suurinpiirtein samanlainen kuin kauniina huhti-toukokuisena päivänä Suomessa.
Aamukahvin voi nauttia ulkona ja vaatetukseksi riittää päivällä huppari, josta saattaa välillä joutua luopumaan. Aurinko laskee noin kello viisi, jolloin lämpötila putoaa suomalaisiin lokakuisiin lukemiin ja kevyttoppatakki on ihan paikallaan. Piazzojen terassipöydät on varustettu lämmittimillä, joten voit huoletta nauttia Aperol Spritzin vaikka aurinko ei paistaisikaan!
Lukemisiin, Anne
Kävelyllä villisikojen seurassa
Yletöntä syöpöttelyä on hyvä tasata tekemällä reippaasti puutarhatöitä. Toinen mukava vaihtoehto on tehdä camminata - kävelylenkki maalaismaisemassa.
Kävelylenkkimme suuntautui vanhan kaupungin läpi alas vuorelta laakson pohjalla olevan maalaistalon kulmille.
Matkan varrella voi nähdä ikivanhoja kivirakennuksia, joista osa on romahtanut.
Laaksosta reitti nousee jyrkästi kohti kylän keskustaa 1500-luvulta olevan San Sebastianon maalaiskirkon ohi.
Keskustassa voi pysähtyä vaikkapa nauttimaan aamukahvin.
Kävelylenkillä on mukava tutustua italialaiseen luontoon, kasveihin ja eläimiin. Matkalla voi tavata ankkoja, hevosia, lampaita, koiria, kanoja ja eritoten kissoja.
Viime kesänä asustelin remontin keskellä ilman sähköä ja aluksi myös ilman juoksevaa vettä. Vessassa asioin kylän baarissa, jossa latailin myös kännykkäni samalla kun nautiskelin aamukahviani. Näissä olosuhteissa pyykinpesu oli ilmeisen haastavaa. Kun vesi saatiin kytkettyä, saatoin sentään käyttää puutarhaletkua suihkuna ja pestä pikkupyykkiä pesuvadissa auringon lämmittämällä vedellä. Vaikka keittiön valmistuttua tiskialtaan ja lämpimän veden käyttäminen pyykkäyksessä oli selkeä tason nosto, tutkin tiiviisti Unieuron, Mediaworldin ja Euronicsin pyykinpesukonevalikoimia.
Ongelmallisen pesuloneen valinnasta teki keittiön pieni koko ja koneen kuljettaminen talolle, joka sijaitsee Poggio Moianon Centro Storicossa jyrkän alamäen alla, parien rappusten päässä, autoilun ulottumattomissa. Lopulta löysin 4kg:a vetävän venäläisvalmisteisen Candyn, joka oli tarpeeksi pieni keittiöömme. Kyseinen malli löytyi edullisesti italialaisesta verkkokaupasta, jonka kautta myös kotiinkuljetus onnistuisi - tai niin ainakin oletin.
Yritys nro 1 - verkkokauppa
Koneen tilaamista varten tarvittiin tilauskaavakkeeseen italialainen puhelinnumero , jota minulla ei siinä vaiheessa ollut. Päätin laittaa tilaukseen Alfion puhelinnumeron ja omani lisätietokenttään. Pesukoneen piti saapua kolmen arkipäivän kuluessa. No ei saapunut. Paluulentopäivä koitti eikä pesukone ollut saapunut, joten sen vastaanottaminen jäi Alfion huoleksi.
Kun kahden kuukauden päästä koitti uuden reissun aika ei pesukoneesta ollut edelleenkään kuulunut mitään. Nettikauppa käski ottamaan yhteyttä Milanolaiseen kuljetusliikkeeseen, jossa ei kuitenkaan vastattu yhteydenottoihin. Se siitä pesukoneesta.
Yritys nro 2 - kylän paikallinen putiikki
Kun matkustaa perheen kanssa, alkaa reissussa kaivata pyykinpesumahdollisuutta, joten luovuttaminen ei tullut kysymykseen. Päätin yrittää tilata koneen kylämme Euronicsin noutopisteeseen, jossa pyykkärin voi maksaa noudettaessa - ei siis enää pelkoa rahallisesta tappiosta! Kävin asioimassa liikkeessä “sujuvalla” italiankielentaidollani, ja minulle luvattiin soittaa kun pesukone on saapunut - ei soitettu!
Otimme välillä yhteyttä verkkokauppaan, joka jätti pesukoneemme toimittamatta saaden ympäripyöreitä vastauksia.
Yritys nro 3 - Clicca e ritira
Seuraavaksi päätin yrittää Clicca e ritira eli klikkaa ja nouda -palvelua! Unieuro lupasi toimitusajaksi neljä arkipäivää, joten tilaus täytyi tehdä Suomesta käsin, että ehtisimme noutaa pesukoneen lomaviikollamme. Heti tilauksen tehtyäni ensimmäinen verkkokauppa ilmoitti yllättäen palauttavansa rahamme! Saimme myös Unieurosta sähköpostin jossa ilmoitettiin, että pesukoneemme oli noudettavissa! Siispä auton keula kohti noutopalvelua ja kone konttiin.
Pyykkikone saatiin asennettua ongelmitta, ja oli aika pestä ensimmäinen koneellinen pyykkiä yli puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Olisin voinut tuijottaa koneen rumpua koko ihanan pesuohjelman ajan!
Jumittava luukku
Konepestyn pyykin ripustaminen kuivumaankin olisi ollut mukavaa ajanvietettä - jos vain olisimme saaneet pesuohjelman jälkeen elektronisen luukun auki! Tässä vaiheessa alkoi tuskanhiki valua. Etsimme You Tubesta vinkkiä miten jumittava luukku saadaan aukeamaan rautalangalla. Ehdimme jo irroittaa koneen kansiosan päästäksemme käsiksi lukkoon kun luukku lopulta suostui aukeamaan.
Vaikka putkiliitos parin kuukauden käytön jälkeen ajoittain vuotaa vettä lattialle, en todellakaan aio valittaa linkousäänestä, tai siitä, että normaali 40:en asteen pesuohjelma kestää kolme tuntia! I love Candy!
Lukemisiin, Anne
Infiorata
Erityisesti kesällä Italiassa löytyy joka kylästä festaa ja sagraa. Festa-nimitystä käytetään juhlista mutta sagra-tapahtumiin liittyy uskonnollisia sävyjä.
Poggio Moianon suurin kesätapahtuma on kukkaisjuhla Infiorata. Kukkaisjuhlan aikana eri yhteisöt, yritykset tai vaikkapa koululuokat valmistavat Poggio Moianon kaduille kukkien terälehdistä, hiekasta ja kahvinpuruista upeita, värikkäitä “mattoja”. Hienoimmat teoksen tittelistä tietenkin kilpaillaan.
Infioratan viettäminen juontaa juurensa 1200-luvulle. Sen viettäminen kuitenkin vakiintui vasta 1600-luvulla sen jälkeen kun Vatikaanin floristi teki ensimmäiset koristelut kukan terälehdillä Pyhän Pietarin ja Paavalin kunniaksi. Kerrotaan myös, että Arkkitehti Gian Lorenzo Bernini levitti tapaa Rooman ulkopuolelle.
Infioratan valmisteluun osallistuu koko kylä. Kukkakoristelujen tekemisen lisäksi valmistetaan myös ruokaa, jota voi juhlijat voivat ostaa ruokakojuista. Kyläläiset ja yrittäjät koristelevat kadunvarret värivaloilla ja kukkakoristeilla sekä parvekkeet kukilla ja liinoilla. Ravintoloiden ja baarien pöydät on levitetty pääkadulle, ja musiikkiesityksiä varten on pystytetty lava. Juhlinta jatkuu sukulaisten ja ystävien kanssa seurustellen myöhään yöhön asti.
Lukemisiin, Anne
Italialainen illalliskutsu
Tapasin perjantaina remonttimieheni Alfion ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kävimme läpi remonttiasioita ja vaihdoimme kuulumisia. Alfiolle selvisi että lomailen aivan itsekseni, joten hän kutsui minut kotiinsa perinteiselle sunnuntai-illalliselle. Ilmeisesti se, että joku viettää sunnuntain yksin perheen sijaan on italialaiselle sielulle ylitsepääsemätön asia. Olin näköjään onnistunut hivuttamaan itseni italialaiseen perhepiiriin.
Ennen sunnuntaita tein hiukan kotiläksyjä tutustuen italialaiseen illallisetikettiin. Illalliselle pukeudutaan paremmin ja tietenkin ne kengät pidetään tiukasti jalassa. Sukkasillaan ei kuulu esiintyä, ja paljaat varpaat voisivat kuulemma pahimmillaan aiheuttaa ikävän flunssan. Vieras tuo yleensä tuliaisiksi viiniä tai jälkiruokaa. Illallispöydässä keskustellaan ja se on yhtä tärkeää kuin itse syöminen, siksi illallinen voi kestää useamman tunnin. Ruokaa kuuluu kehua vuolaasti mutta siitä ei ole tapana kiittää.
Lilaa luomeen ja kukkamekko päälle
Näillä ohjeilla siis mentiin! Laitoin lilaa luomeen ja kukkamekon päälle. Kaivoin jääkaapista tuliaisiksi valkoviinipullon ja tungin sen käsilaukkuuni. Kapusin 100 askelta piazzalle, josta Alfio tuli hakemaan minut elämää nähneellä 90-luvun Fiat Pandallaan.
Signora, Alfion pojat sekä miniä olivat vastassa. Siirryimme puutarhaan, jossa onnistuin keskustelemaan melko sujuvasti kasveista ja yrteistä. Illallinen oli katettu ruokasaliin suuren pöydän ääreen. Tarjolla oli yrttimarinoitua kanaa ja perunoita, salaattia sekä kotitekoista leipää.
Onnistuin pysymään jokseenkin hyvin keskustelussa mukana. Ainakin puolet ajasta tiesin aiheen mistä puhutaan, ja toisinaan ymmärsin jopa koko asian. Sain itsekin sanottua muutaman lauseen! Jälkiruoaksi tarjoiltiin hedelmiä, jonka jälkeen nautittiin vielä mansikkakakkua. Keskustelimme lapsista ja katselimme heidän valokuviaan. Illalliseen vierähti aikaa kolmisen tuntia.
Omasta mielestäni selviydyin illallisdebyytistäni varsin kelvollisesti. Vastaanotin illan päätteeksi kaikilta poskisuudelmatkin pahemmin häkeltymättä!
Lukemisiin, Anne
Joulutunnelmia
Tällä aloittelevalla italiaanolla ei ollut laisinkaan kokemusta asumisesta talvisessa Italiassa sata vuotta vanhassa talossa, jonka ainoat lämmityskeinot ovat kamina ja takka. Joulukuisen reissun takoituksena olikin remonttihommien lisäksi koeponnistaa talon talviasumisominaisuuksia. Olin varautunut kohtaamaan vuotavan katon, savuttavan kaminan, värjöttelemään kylmässä ja viime kädessä muuttamaan hotelliin. Yllättävää kyllä säät suosivat ja lämmittäminen sujui joten saatoin keskittyä sisustamiseen, puutarhanhoitoon ja joulutouhuihin.
Arezzossa järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna suuret antiikkimarkkinat. Päätimmekin lähteä markkinoille puuttuvia huonekaluja etsimään ja sunnuntaipäivää viettämään. Arezzon vanha kaupunki tarjosi idylliset puitteet, väkeä oli runsaasti ja tunnelma jouluinen - suosittelen!
Piazza Navonan kuuluisa joulutori Roomassa aukesi joulukuun toisena viikonloppuna, jolloin vietetiin Immacolata Concezione -juhlaa. Myös lähikaupunkimme Rietin jouluvalaistus oli mielestäni erityisen tyylikäs.
Pääsimme joulutunnelmaan myös kotikylässämme Poggio Moianossa, jossa lapset myivät kadunvarsikojussa perinteistä Italialaista joulukakkua panettonea. Panettone näyttää jättikokoiselta muffinssilta, on koostumukseltaan kosteankuohkea eikä liian makea. Söimme tätä herkkua aamupalaksi koko viikon!
Ei reissua ilman puutarhavierailua. Joulukuinen säätila Rooman korkeudella vastaa suomalaista toukokuun alun säätä ilman räntäsadetta. Aurinkoisessa rinteessä saattoi mukavasti istuskella puutarhatuolissa t-paitasillaan. Puutarhalla orvokit olivat tulleet myyntiin samaan aikaan joulukukkien kanssa. En ole koskaan nähnyt niin upeita joulutähtiä kuin Vivai Frappettan puutarhalla, päädyin kuitenkin ostamaan kirsikkapuun ja camelian.
