Pizzafestivaalit takapihalla

Henkilökohtainen pizzaioloni halusi järjestää takapihallamme keskitalven pizzafestivaalit. Luvassa olisi kuulemma pizzettoja, birraa sekä tanssia, viimeistä epäilin.

Ensimmmäinen askel festivaalia kohti on hiivan lämmitys. Yksikään itseään arvostava pizzaiolo ei lähde yrittämään taikinan vääntämistä kylmällä hiivalla. Hiiva nostetaan ajoissa hellästi ikkunalle auringonpaisteeseen köllöttämään. Tätä vaihetta ei voi skipata tai taikina on pilalla! 

Pikkuruista pizzauunia lämmittäessä vierähtää vähintään tunti. Kun kokki siirtyy taikinan tekoon, kutsuvieras voi sillä aikaa nauttia lasin viiniä. Muistathan, että pizzataikinan tekeminen on leipomista, joten aineet on syytä mitata tarkasti!  

Kun taikina on valmis pizzaiolo siirtää kaikki pizzanpaistossa tarvittavat välineet käden ulottuville. Sitten alkaa paistaminen. Pizzauunia kuumennetaan lisää pienillä oksilla, jotta saadaan aikaiseksi pieni liekki kuuman ilman kierrättämistä varten.

Tässä vaiheessa kutsuvieras ottaa lisää viiniä.

Pizzauunista tulee ulos erilaisilla täytteillä varustettuja herkkuja tasaisen taulukon taktiikalla. Pizzaiolo tarvitsee hikiseen hommaan virvokkeeksi kylmennetyn birran. Kutsuvieras pitäytyy viinissä. 

Artisokka, stracchino-juusto
Sitruuna
Salami, tomaatti, mozzarella eli Diavola
Anjovis, kapris, tomaatti, mozzarella
Sitruuna, rosmariini
Artisokka, salami, mozzarella

Kun aurinko laskee myös pizzat on paistettu ja maha on ääriään myöten täynnä. Ehkä kuitenkin vielä lasillinen!

Nopean pizzataikinan ohje

500g "0" jauhoja

500g "00" jauhoja

Suolaa 20g

25g huoneenlämpöistä tuorehiivaa

50g oliivioljyä

6 dl vettä

Ripaus sokeria

Sekoita jauhot taikinakulhossa, tee jauhojen keskelle kuoppa nestettä varten, lisää suola jauhojen pinnalle.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää sokeri ja öljy. Lisää neste taikinakulhoon jauhojen keskelle ja sekoita varovasti aloittaen keskeltä nesteestä. Vaivaa muutama minuutti ja kohota 30-40min.

Tämä ohje on tullut sukuun Firenzestä pizzanpaistokurssilta, johon pikkusiskoni osallistui.

Lukemisiin, Anne

Piharemontti käy porrastreenistä

Talomme alapihan betonitasanne oli surullinen näky jo ennen koronapandemiaa. Sadan vuoden aikana muuratut betonikerrokset olivat pahasti lohjenneita ja alta paljastunut multa valui sateen mukana jonnekin. Aloin jopa pyöritellä mielessäni todennäköisyyksiä koko tasanteen sortumiselle jolloin alapihamme olisi löytynyt naapurin katolta tai parkkipaikalta. Piha ei siis todellakaan ollut ei rakenteellisesti, toiminnallisesti eikä esteettisesti kunnossa. Puutarhapöydän pystyttäminen vinolle pihamaalle olisi ollut toivoton yritys. Proseccolasi olisi ollut nurin vartissa. 

Kun lähtökohtaisesti surkuhupaisan pihan jättää kaiken kukkuraksi vuodeksi oman onnensa nojaan alkaa vitsit olemaan vähissä. Oli pakko tehdä jotain.

Piharemontin aloittamista ovat viivästyttäneet lähinnä hankalien remonttiolosuhteiden tiedostaminen. Koska talomme on kolmikerroksinen, alapihallemme täytyy kulkea kahdet rappuset. Tämän lisäksi etupihaltamme on kaksien rappusten nousu talomme ohi menevän kadun varteen. Tähän kadun varten paikallinen rautakauppa jättää tilatut tarvikkeet mutta kaikki tavara täytyy siis raahata neljä kerrosta alas. Ymmärtänette, että sitä mikä viedään alas ei mielellään tuoda enää ylös.

Oman ongelmansa muodostaa purkujäte eli vanha betoni. Sitäkään ei huvittaisi lähteä helteessä raahaamaan ylämäkeen. Järkevintä, mutta ei ehkä helpointa, on uusiokäyttää kaikki mahdollinen materiaali. Päädyimme siis murskaamaan vanhan betonin uuden kerroksen pohjaksi. Onneksi pihamaa ei ole suuren suuri ehkä hieman yli kymmenen neliömetriä. Mutta jos vanhan betonin paksuus on kauttaaltaan kymmenen senttiä niin kyllähän siitä kuutiometrin verran murskattavaa tulee. Ei muuta kuin suojalasit päähän ja vasaralla naputtelemaan! Pari päivää ja rakkolaastaria myöhemmin operaatio oli kuin olikin valmis! Sitten vain tilaamaan tarvikkeita valua ja kivetystä varten! 

Itse asiassa sain idean sorapihasta Umbrian reissulla. Agriturismon oliivipuiden katveeseen oli aseteltu pöytäryhmä jonka alusta oli soralla. Sorapinta näytti luonnolliselta ja sopivan maalaiselta joten päädyimme vaihtoehtoon, jossa puolet tasanteesta jätetään soralle ja puolet päällystetään betonilla ja kivillä. Tilasimme siis yhteensä 500kg soraa, 250kg sementtiä ja 500kg hiekkaa, pari neliötä kiviä sekä laattoja. Koska muillakin remontoijilla on samat haasteet on sangen kätevää, että materiaaleja voi tilata rapputreenejä varten säkeittäin!

Valaminen yli kolmenkymmenen asteen helteessä on hikistä hommaa. Muutaman tunnin hindukyykkimisen jälkeen huomaa, että joogatunneista on todistettavasti sittenkin hyötyä!

Kivien asettelu on esteetikolle välillä haastavaa - minkä kokoiset, muotoiset ja väriset kivet muodostavat esteettisesti miellyttävän mutta ei liian asetellun pinnan. Onneksi soralle riitti pelkkä levitys. Kesken valun kohdattiin myös haasteellinen tilanne kun huomasimme, ettei sementti ja hiekka sittenkään riitä. Onneksi rautakauppa oli sunnuntainakin auki ja tunnin sisällä meille toimitettiin lisää tarvikkeita.

Urakka viimeisteltiin hankkimalla uusi pöytäryhmä ja muutama uusi terrakottaruukku kukille ja yrteille. Viiniköynnökselle viritettiin uusi köynnöstuki "grotan" eli kellarin oven yläpuolelle. Kyllä nyt kelpaa pitää seuraa grillimestarille!

Lukemisiin, Anne

Maisemaillallinen Turano-järvellä

Turano-järvi on Lazion alueen piilotettu jalokivi. Se sijaitsee vuoriston suojassa kiemuraisen tien takana kahdeksan kilometrin ylämäen ja kahdeksan kilometrin alamäen päässä Poggio Moianosta. Turano-järvellä on mukava viettää iltaa illallisella terassilla istuskellen, sillä maisemat ovat häikäisevät. Meille eksyneet vieraat täytyy ehdottomasti aina viedä Turanolle syömään hyvin ja ihastelemaan maisemia. Tällä kerralla suuntasimme kohti Castel di Toraa, joka on yksi järven rannalla olevista kylistä.

Valitsimme illallispaikaksemme kotiravintola L'Osteria di Baccon. Kun astelee alas rappusia "kellariravintolan" ovelle on mahdotonta arvata minkälaiset maisemat odottavat terassilla toisella puolella rakennusta. Tässä osteriassa pääsee nauttimaan konstailemattomasta paikallisesta ruoasta uskomattoman maiseman kera ilman englanninkielistä ruokalistaa.

Tilasimme alkupalaksi Assorto di montagnen eli paikallisia leikkeleitä ja juustoja.

Primiksi valitsimme tryffeileillä höystetyn Spaghetti alla grician ja Ravioli di tartufon. Spaghetti alla gricia on Laziosta kotoisin oleva pasta-annos, joka koostuu pecorino-juustosta, mustapippurista ja guancialesta eli savustetusta sianposkesta. Viinisuositus tryffeleille oli erinomainen ja se sai pasta-annokset maistumaan suussasulavilta.

Secondeiksi valikoituivat Filetto alla griglia ja Scamorza in forno, grillattu naudanfilee ja uunissa paistettu juusto.

Contornit jätimme tällä kertaa väliin jotta tilaa jäisi vielä jälkiruoille! 

Kylä on valittu I Borghi piu Belli d'Italia listalle eikä suotta! Jyrkän rinteen laelle rakennetusta kylästä on upeat maisemat järvelle. Varsinkin iltavalaistuksessa kun kylien valot heijastuvat  järven pinnasta on maisema sanoinkuvailemattoman upea! 

Mässäilyn jälkeen ennen paluumatkkaa kävimme vielä iltakävelyllä Castel di Torassa.

Paluumatkalta ei tälläkään kerralla yllätyksiä puuttunut. Paikallisilla on tapana pitää lehmiä, vuohia ja lampaita irrallaan, joten koskaan ei voi olla varma mitä seuraavan mutkan tai puskan takaa tulee vastaan. Tällaisia piti varoa tällä kerralla.

Lukemisiin, Anne

Takaisin Poggio Moianossa - vuoden tauon jälkeen

Ne jotka ovat lukeneet aiemmin kirjoittamiani juttuja saattavat muistaa, että olin viime kesänä takkasydänostoksilla. Paikallisen rautakaupan myyjä oli muuten ensimmäinen englantia puhuvat asiakaspalvelija näillä leveysasteilla. Myyjä kävi talollamme tarkastamassa mitat ja Alfio lupasi hoitaa takkasydämen asennuksen. Samalla tilasimme Alfiolta myös keittiön seinäämme rustiikin kivipinnan. 

Tässä vaiheessa meillä oli vielä lentoliput varattuna syksyksi ja ajattelimme, että pääsemme testaamaan asennetun takaamme lämpöominaisuuksia ja ihastelemaan tuunattua keittiötämme. Kuinka ollakaan, korona sotki kuviot. 

Talo siis jäi jotakuinkin oman onnensa nojaan lähes vuodeksi. Seurasin syksyllä paikallislehden avulla sääuutisia, joiden mukaan temporale eli syysmyrsky toisensa perään aiheutti tuhoja Sabinan alueella. Hyvässä muistissani oli vielä Se syysmyrsky, joka sai kattomme vuotamaan. Alfio toki kävi välillä  katsomassa, että kaikki on kunnossa mutta kieltämättä pieni huoli saattoi silloin tällöin nousta pintaan. Onneksi sentään korviini ei kantautunut uutisia maanjäristyksistä!

Kun vihdoin matkustuspäivä keväällä varmistui soitin Alfiolle varmistaakseni, kaikki on kunnossa. Jäin siihen käsityksen, että kaikki oli kohdillaan, tutto a posto! Kun saavuimme talolle se tosiaan vaikutti kestäneen säiden vaihtelut niinkuin se tietysti on kestänyt jo ainakin 120 vuotta. Sisälläkään ei näyttänyt tapahtuneen mitään. Jonkin verran hämähäkinseittejä ja kuolleita koppakuoriaisia oli nurkissa. Ei näkynyt vesivahinkoja mutta ei näkynyt  takkasydäntäkään! Kiviseinä törötti keskeneräsenä.

Aiemmin olisin sattanut huolestua mutta taidan olla jo tottunut italialaisiin aikatauluihin. Lähemmin tarkasteltuna laasti vaikutti kostealta, joten tulimme sellaiseen johtopäätöksen, että työt oli kuitenkin aloitettu äskettäin. Remontti jatkuikin maanantaina.

Kaikki paikat olivat laastipölyssä mutta hieman myöhemmin myös takkasydän ilmestyi paikalle. Aloitimme siis loman jälleen pienen härdellin keskellä!

Sisällä ei siis ollut tapahtunut vuodessa paljoakaan mutta puutarhassa sitäkin enemmän. Maassa jossa kasvukausi kestää lähes ympäri vuoden ei kannata jättää rikkaruohojen kitkemistä väliin tai puutarhasta tulee viidakko. Kitkin pihasta arviolta 15 jätesäkillistä rikkaruohoja.

Sitruunapuu jäi talveksi suojaamatta ja pelkäsin pahinta mutta se on kuitenkin hengissä vaikka lehtiä vähän puuttuukin.

Luulin, että klementtinipuu ja bougainvillea olivat mennyttä mutta molemmat työntävät kuolleiden oksien seasta vihreää. Korona vuoden selviytyjäksi nousee rosmariini. Vaikka grillaisimme viisi kokonaista villisikaa juhannuksena emme saisi sitä kaikkea käytettyä! 

Lukemisiin, Anne

Kanta-asiakas Saarinen

Kanta-asiakas rautakauppailee!

Jokaisella reissulla olen tehnyt jonkinlaisia hankintoja taloomme. Olen pikkuhiljaa etsinyt huonekaluja, astioita, valaisimia, ja kodinkoneita. Vaatteita ja jotain pikkusälää on sentään kulkeutunut perille matkalaukussa ja auton takakontissa. Tällä kerralla toimme keittiönkaapin, koska lukuisista kirppiskierroksista huolimatta sopivaa ei Roomasta osunut kohdalle.

Olen tehnyt ostosretkiä Rooman ympärillä oleville kirpputoreille sekä pyörinyt erinäisissä rautakaupoissa. Olenkin nyt sekä rautakauppa Bricoferin sekä kirpputoriketju Mercato Usaton kanta-asiakas. Seuraavalla kerralla kun minulta kassalla kysytään: “Hai una tessera?” voin iloisesti vilauttaa kanta-asiakaskorttiani!

Suomessa kerätään leimoja paperiseen milloinmikäkintarjouspassiin. Italiassa rakastetaan keräilytarroja. Ostettuani terassikalusteet sain niitä 91 kappaletta! Ei muuta kuin liimailemaan!

Jotenkin pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä, että rautakauppailusta on todellakin muodostunut uusi harrastus! Oletan, että normaaliin Italiankielen turistisanastoon eivät kuulu sanat scaldabagno - lämminvesivaraaja, trapano - pora, canna fumaria - hormi sekä guaino - bitumi!

Tällä reissulla oli jälleen kielitaito koetuksella sillä ostoslistalla oli takkasydän eli inserto camino avotakkaamme. Tilasimme sellaisen paikallisesta BigMat Ediltutto -kaupasta.

Remonttimiehemme Alfio lupasi organisoida takkasydämen asennuksen ja muurata sen ympäryksen kuntoon ennen seuraavaa reissuamme.

Lukemisiin, Anne

Kotikylämme Poggio Moiano

Kun kävimme ensimmäisen kerran Poggio Moianossa oli kesäkuinen arki-ilta. Alle kolmen tuhannen asukkaan kylä näytti silti olevan täynnä elämää. Nuoria istuskeli terassilla aperitivolla, ja baarissa vastakkaisella puolella tietä vanhemmat sedät nautiskelivat olutta pienistä laseista. Rouvat olivat kokoontuneet puistonpenkeille juoruilemaan ja seuraamaan kun lapset leikkivät. Pari koiraa juoksenteli irrallaan joukon jatkona. Ajattelin, että tässä kylässä olisi kaikki mitä tarvitsisin.

Kylä sijaitsee 500m:n korkeudessa Lucretili vuoristossa, jonka korkein huippu on 1370m korkea Monte Pellecchia. Kylän läpi kulkee pyhiinvaellusreitti La via di Francesco, Pyhän Fransiskuksen tie, joka kulkee Roomasta Assisiin. Maiseman muodostavat kukkulat eli poggiot ja niiden päällä olevat pienet kylät, kukkuloiden rinteillä kasvaa oliivipuita. Poggio Moianon vanhin kirkko San Martino on rakennettu vuonna 1343. 

Talomme sijaitsee centro storicon reunalla, jyrkän mäen alla jonne ei autolla ole asiaa. Katuosoitettamme ei Google löydä. Kun kiipeää parisataa askelta piazzalle ovat kaikki palvelut käden ulottuvilla: kirkko, kunnantalo, kaksi pizzeriaa ja pari baaria, lihakauppa eli macelleria, apteekki, ruokakauppa, konditoria eli pasticceria, viinikauppa, sekatavarakauppa ja pesula! Kaupat ovat auki aamupäivällä 8-13 ja sulkevat ovensa siestan ajaksi kunnes ovet avautuvat jälleen klo 16.30.  

Meno täällä on hyvin perinteistä. Tiistai on toripäivä, jolloin pääkadulle ei parane jättää autoa parkkiin jotta ei jää toriautojen väliin mottiin. Torilla myydään vaatteita, taloustavaroita, liinavaatteita, hedelmiä ja kasviksia.

Paikalla on aina myös kalanmyyntiauto sekä Porchetta-auto, josta voi ostaa pikkunälkään porsaanlihalla täytetyn sämpylän. Liha leikataan panninon väliin ohuiksi siivuiksi kokonaisena grillatusta possusta, ja suutuntuman ja maun takia olennaista on, että osa siitä on rapeaksi paahtunutta.

Poggio Moianon kaduilla joka toinen auto tuntuu olevan Fiat-Panda - ilmeisesti koska se on halpa ja nelivetonsa ansiosta kätevä vuoristossa. Pandat ovat yleensä parhaat päivänsä nähneitä. Ne ovat täynnä lommoja ja niiden maalipinta on auringonpaisteessa haalistunut. Omistajilleen ne ovat rakkaita ja luotettavia kulkupelejä. Pandoja voi nähdä pääkadun varrelle, jossa liikennemerkin mukaan saa pysäköidä kiekolla tunniksi. Tätä ei kuitenkaan noudata kukaan. En ole koskaan nähnyt kenenkään laittavan parkkikiekkoa mutta en kyllä ole nähnyt ketään sakotettavankaan!

Illalla kuuden jälkeen on aperitivon aika, kun töistä palaavat ihmiset käyvät baarissa ennen kotiin tai ravintolaan menoa. Ravintolat aukeavat kello kahdeksan. Kesällä kahdeksalta niissä ollaan vasta kattamassa pöytiä, joten ei kannata hötkyillä. Terassikausi alkaa lähiravintolassamme Palazzacciossa vasta kesäkuun puolella. Kylän baarien terassipöydät ovat sensijaan käytettävissä ympäri vuoden. Kaksi pizzaa, puoli litraa viiniä, pintti olutta ja kaksi jälkiruokaa maksaa alle 30 euroa.

Takapihalla istuskellessa voi kuunnella maaseudun ääniä. Lehmät, lampaat, hevoset, koirat ja kukko pitävät vuorotellen elämää. Välillä  kirkonkellot soivat merkiksi siitä milloin työnteko olisi aika lopettaa. Pihassamme vierailee säännöllisesti kissa, jota kutsumme Apu-kissaksi sillä se auttaa mielellään ruoanlaitossa. Olen myös nähnyt vilauksen villisiasta, ketusta, mäyrästä ja piikkisiasta! 

  Lukemisiin, Anne

Italialainen talvisää

Italialainen talvisää kiinnostaa ihmisiä. Suomesta lähdetään pakkasta pakoon muodikkaasti Balille tai Vietnamiin, tai lennetään perinteiseen tyyliin Teneriffalle. Mutta entäpä Italia? Millainen sää on talvisessa Roomassa?

Yleensä sää on loka-marraskuussa vaihtelevaa ja pahimmillaan talvimyrsky voi pudottaa lämpötilan alle kymmeneen asteeseen. Jos vettä sataa sitä saattaa tulla rajummin kuin Suomessa, ja myös myrskytuulet ovat täällä voimakkaampia. 

Keskitalvella saapuu korkeapaine jolloin sää on "kylmempää" ja aurinkoista, ja yöllä saatetaan päästä pari astetta pakkasen puolelle. 

Bikinikelit voi siis unohtaa mutta parhaimmillaan päivälämpötila nousee Roomassa vielä joulukuussakin viiteentoista asteeseen. Aurinko paistaa 25 asteen kulmassa kun samaan aikaan Suomessa aurinko nousee vain 5 astetta horisontin yläpuolelle. Täällä fiilis on siis suurinpiirtein samanlainen kuin kauniina huhti-toukokuisena päivänä Suomessa. 

Aamukahvin voi nauttia ulkona ja vaatetukseksi riittää päivällä huppari, josta saattaa välillä joutua luopumaan. Aurinko laskee noin kello viisi, jolloin lämpötila putoaa suomalaisiin lokakuisiin lukemiin ja kevyttoppatakki on ihan paikallaan. Piazzojen terassipöydät on varustettu lämmittimillä, joten voit huoletta nauttia Aperol Spritzin vaikka aurinko ei paistaisikaan!

Lukemisiin, Anne

Kävelyllä villisikojen seurassa

Yletöntä syöpöttelyä on hyvä tasata tekemällä reippaasti puutarhatöitä. Toinen mukava vaihtoehto on tehdä camminata - kävelylenkki maalaismaisemassa. 

Kävelylenkkimme suuntautui vanhan kaupungin läpi alas vuorelta laakson pohjalla olevan maalaistalon kulmille.

Matkan varrella voi nähdä ikivanhoja kivirakennuksia, joista osa on romahtanut.

Laaksosta reitti nousee jyrkästi kohti kylän keskustaa 1500-luvulta olevan San Sebastianon maalaiskirkon ohi.

Keskustassa voi pysähtyä vaikkapa nauttimaan aamukahvin.

Kävelylenkillä on mukava tutustua italialaiseen luontoon, kasveihin ja eläimiin. Matkalla voi tavata ankkoja, hevosia, lampaita, koiria, kanoja ja eritoten kissoja.

Viimeisimmällä lenkillämme näimme kokonaisen villisikaperheen pikkupossuineen. 

Lukemisiin, Anne

Kotijuustoa pesupussissa

Kirpsakka portulakka kaipasi kylkeensä jotain pehmeää. Luonamme vierailulla ollut Täti päätti ottaa ohjat käsiinsä ja valmistaa kotijuustoa. 

Juuston valmistaminen on yllättävän helppoa. Tarvitaan vain rasvaista maitoa, sitruunamehua, suolaa ja tuoreita yrttejä. Maito kuumennetaan kattilassa ja siihen lisätään sitruunamehua. Hetken sekoittelun jälkeen alkaa tapahtua: maito juoksettuu ja alkaa muuttua juustoksi. Seos jäähdytetään, siivilöidään ja siihen lisätään mausteet. Lopuksi juustomassa puristetaan sieväksi juustokimpaleeksi ja laitetaan painon alle kylmään vetäytymään.

Suurimman juustonvalmistusongelman aiheutti keittiömme vaillinainen varustetaso. Keittäminen ja maustaminen onnistuivat helposti mutta ylimääräinen neste puristetaan yleensä pois sideharson läpi, eikä sellaista tietenkään ollut saatavilla. Kävimme läpi erilaisia korvaavia vaihtoehtoja paikallisessa sekatavarakaupassa. Sideharson korvaajiksi olivat tyrkyllä leivinliina ja sukkahousut, mutta voittajaksi selviytyi kirkkaasti pesupussi! 

Tätä luovaa ratkaisua voi suositella lämpimästi kaikille kotijuuston harrastajille, sillä pesupussin puhdistaminen pesukoneessa sujuu sangen vaivattomasti. 

Lukemisiin, Anne

Portulakkaa pöytään!

Kahden kuukauden poissaolo parhaimmalla kasvukaudella aiheuttaa tarpeen massiivisille puutarhanhoitotoimenpiteille. Jos ei halua nautiskella aperitivoa rikkaruohojen keskellä on laitettava hihat heilumaan. Onneksi pihamme ei ole suuri, joten tunnin huhkimisella ovat kukkapenkit ja kivetykset taas siistissä kunnossa. Ja se aperitivokin tulee ansaituksi kaiken rehkimisen jälkeen. 

Nykiessäni rikkaruohoja silmiini osui tutunnäköinen kasvi. Olin edellisenä kesänä ostanut samannäköisen kesäkukan ja istuttanut sen kukkapenkkiini. Tosin huonolla menestyksellä.

Googlasin ostokseni, ja löysin mielenkiintoista tietoa. Rikkaruoho osoittautui vihannesportulakaksi, joka kasvaa myös villinä Italiassa. Minä hölmö olin nyhtänyt kaksin käsin irti tämän herkun ja heittänyt sen kompostiin.

Kävi ilmi että vihannesportulakkaa voi käyttää sellaisenaan salaatissa tai pinaatin tavoin pannulla freesattuna, joten ei muuta kuin pelastuspartio tonkimaan kompostia ja keräämään herkut talteen.

Valmistimme portulakasta valkosipulin, sitruunankuoren ja öljyn kera pannulla contornin, jota nautimme omatekoisen kotijuuston ja lihapullien kanssa. Tätä voi kai kutsua cucina poveraksi kuten täällä on tapana sanoa! 

Käyttämättä jääneet kasvit saivat uuden elämän vietettyään yön vesilasissa. Istutimme "rikkaruohot" takaisin puutarhaan sellaiseen kohtaan, josta innokas puutarhuri ei niitä enää kitke!

Lukemisiin, Anne