Olin odotellut syyslomaa kuin kuuta nousevaa, sillä onhan edellisestä Italian reissustani jo kolme kuukautta. Remonttimieheni Alfio puhuu murretta jota on vaikea ymmärtää puhelimessa. Lisäksi hän osaa ainoastaan vastaanottaa tekstiviestejä - ei lähettää niitä. Näin minulla ei ole ollut tarkkaa tietoa siitä miten remontti edistyy. Laitoin peukut pystyyn ja lähdin paikanpäälle katsomaan tilannetta.
Saapuminen kohteeseen ei sujunut ongelmitta. Etuovemme on vanha, massiivipuinen ja erittäin hankala käsitellä. Väänsin avainta lukossa kerta toisensa jälkeen, ja yritin työntää ovea auki - turhaan. Aikani rymisteltyäni olin varma että naapurit kutsuvat kyläpoliisin paikalle kolkkaamaan murtovarkaan. Yritin jo soittaa hätäpuhelun Alfiolle. Seisoin matkatavaroiden kanssa oman taloni ovella ja suunnittelin hotelliyön varaamista. Viimeisellä yrittämällä avain pyöri lukossa ja yhtäkkiä ovi avautui. Olin perillä!
Kannoin tavarat sisään toivoen, että remontti olisi valmis ja että voisin aloittaa lomailun. Aika nopeasti ymmärsin remontin olevan vielä vaiheessa - italialaisessa vaiheessa! Ei sähköä, ei kaasua, ei hellaa eikä kaminaa! Onneksi täällä ei vielä lokakuussa tarvitse lämmitystä. Puutarhaletkusta löytyy pari litraa auringon lämmittämää pesuvettä ja ruokaa sekä juomaa saa pizzeriasta. Totta puhuen ei kyllä naurattanut yhtään!
Lukemisiin, Anne