Sunnuntai on siitä mukava päivä, että silloin on aikaa syödä. Viikonloppuisin Italiassa järjestetään jos jonkinlaisia tapahtumia eli festoja kauden ruoka-aineiden ympärille. Syksyllä vuorossa ovat esimerkiksi kastanjafestivaalit, viinifestivaalit ja polentafestivaalit. Tänä sunnuntaina suuntasimme kuitenkin Street food tapahtumaan Trastevereen, joka järjestettiin Porta Portesen sunnuntaimarkkinoiden yhteydessä. Ohjelmassa oli siis syöpöttelyä ja shoppailua.
Porta Portesen markkinat ovat valtava tapahtuma. Myyntikojuja on varovasti arvioiden 200. Myynnissä on vaatteita, kosmetiikkaa, kodintavaroita, kenkiä, käsilaukkuja, vintagevaatteita, koruja, koriste-esineitä ja lejuja, ja tungos on valtava kun roomalaiset saapuvat viettämään sunnuntaita markkinoille. Markkinoilla saa aikaa helposti kulumaan monta tuntia. Tällä kerralla parin tunnin kiertely riitti kasvattamaan ruokahalun sellaisiin mittoihin, että olin valmis antautumaan Street foodin vietäväksi.
Hankalin osio ruokakojujen äärellä on päätöksen tekeminen. Tarjolla on uppopaistettuja arancineja ja suppleja, paninoja joiden täyttenä voi olla vaikkapa grillattua mustekalaa, nonnan lihapullia, tiramisua, friteerattua pizzaa ja mereneläviä. Juomaksi voi valita kylmän oluen tai tietysti Aperol spritzin. Voittaja valinta oli tällä kertaa possulla ja teriyakikastikkeella täytetty taitettu minipizza eli vähän epäortodoksisempi vaihtoehto.
Pienen sopivan mausteisen possuleipäsen jälkeen halusin vielä ehdottomasti maistaa jotakin friteerattua, joten päätin ostaa tötteröllisen moscardineja eli pieniä mustekaloja. Näitä kullanruskeaksi paistettuja herkkuja ei saa joka paikasta, joten en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.
Sitten olikin jälkiruoan vuoro. Olin jo lähellä ostaa vadillisen tiramisua mutta itsesuojeluvaisto pysäytti toiminnan. Kallistuin hankkimaan sisilialaisen pistaasipähkinäjäätelön, koska jäätelömahaan mahtuu aina!
Iltapäivällä oli mukava levähtää hetki hotellihuoneessa ennen illan pöytävarausta. Hotellihuoneessamme oleva jääkaappi olisi ollut käytettävissämme kaikkine sisältöineen ilman lisämaksua mutta massiivisen syöpöttelyn johdosta nyt ei vaan pystynyt. Kerta se on ensimmäinenkin kun allekirjoittanut kieltäytyy ilmaisesta proseccosta.
Pienen lepohetken jälkeen olikin sitten aperitiiviaika. Myös olut lasketaan aperitiiviksi. Yksi tiukka negroni paikallisessa olutbaarissa teki hyvää ruoansulatukselle, ja iltahan oli vielä nuori.
Trasteverestä löytyy laadukkaita drinkkibaareja, joten ainakin pari drinkkiä on välttämättömyys itseään kunnioittavalla ruokaretkellä. Löysimme pienen kuppilan, jonka drinkkilistalla oli tämä punainen gini-vadelmaherkku.
Pöytävaraus oli tehty viinibaarin sillä ajatuksella, että voisimme napostella illalla vain jotain pientä jos Street food tapahtumassa lähtisi syöminen käsistä. Alkupaloiksi valitsinkin lajitelman sormisyötävää, joka sisälsi tryffeli-ricottamoussea, kurpitsavaahtoa, bufalamozzarellaa ja pestoa sekä gorgonzolaa ja pähkinöitä. Annoksen kylkeen tilasin lasillisen proseccoa, jossa oli ihanan paljon pienen pieniä pirskahtelevia poreita.
Ei alkupaloja ilman pääruokaa. Ruokalistalta löytyi erilaisia pinsoja eli roomalaisia pitkulaisia pizzoja, jotka tehdään hitaasti kylmäkohotetusta taikinasta. Mortadella-makkaralla ja buffala mozzarellalla täytetty pinsa on suurta herkkuani, jota en malttanut jättää sitäkään välistä. Pinsan kanssa sopi erinomaisesti Piemontelainen Pinot Noir.
Rasvaisen pinsan jälkeen teki mieleni vielä jotakin kevyttä ja pirskahtelevaa, joten päädyin toiseen lasilliseen erinomaista proseccoa. Prosecon kumppaniksi tilasin hedelmiä. Jos ollenkaan tarkastelee syy-seuraussuhteita saattaa havaita, mistä johtuu etten kallistunut suklaakakkuun.
Ruokaretki Trastevereen päättyi foodien näkökulmasta ennalta arvattavalla tavalla.
Jos herkullisten ruokaelämysten lisäksi haetaan muita hyviä puolia niin välimerellisellä dieetillä saa aikaan näkyviä tuloksia hetkessä!
Lukemisiin, Anne