Kun Rooma oli autio ja tyhjä

Päätimme tänään lähteä ihmettelemään turisteista tyhjää ikuista Roomaa. Heinäkuinen Rooma on yleensä liian kuuma ja liian täynnä turisteja. Joukoissa kulkevat aasialaiset tukkivat jokaisen piazzan ja kadunkulman, ja punakat amerikkalaiset kansoittavat spritsereineen terassit. Mutta nyt jos koskaan olisi ainutlaatuinen tilaisuus kokea Rooma ilman oppaiden perässä kulkevia turistilaumoja ja rihkamaa tyrkyttäviä kaupustelijoita.

Ajoimme auton parkkiin Piazza Cavourin alla olevaan parkkitaloon, jota suosittelen lämpimästi kaikille, Rooman keskustaan autolla saapuville. Halliin on helppo ajaa ilman pelkoa eksymisestä ZLT zona limitato al trafficolle, jonne ajamisesta mätkähtää sakot. Parkkihallissa on paikalla henkilökuntaa mikäli pelkäät selkkausta parkkimittarin kanssa, ja wc joka tietysti on pelkkää plussaa. Myöskään tämän lähemmäksi centro storicoa ei oikein ole mahdollista pysäköidä helposti.

Putkahdimme  parkkihallista Castel Sant’Angelon kulmalle ja jatkoimme matkaa Tiber-joen yli pitkin Ponte Sant’Angeloa, jonka Demetrianus on rakentanut vuonna 134. Voi vain kuvitella keitä historian merkkihenkilöitä on kulkenut vuosisatojen saatossa siltaa pitkin Vatikaaniin mutta tänään saimme ihastella Borrominin enkeleitä omassa rauhassa. 

Jatkoimme matkaa Piazza Navonalle, jonka paikalla on antiikin aikana ollut 30.000 katsojaa vetävä urheilustadion. Totesimme, että aukion arkkitehtuuria oli ihastelemassa vain kourallinen ihmisiä. Sama tilanne toistui myös, Pantheonilla, Fontana di Trevillä ja Colosseumilla. 

Turistikävelyn jälkeen suuntasimme lounaalle hiljaiselle kukkatori Campo dei Fiorille. Osa torin reunamilla olevista ravintoloista oli kiinni ja osassa tehtiin remonttia. Torimyyjiä oli tavallista vähemmän ja turistit loistivat poissaolollaan. 1600-luvulla Campolla mestattiin kerettiläisiä, joista yksi oli filosofi Giordano Bruno. Tummanpuhuva Brunon patsas oli seuranamme kun nautimme bruschettaa ja salaattia terassilla. Ehkä lounaalla ei kannata miettiä liikaa aukion synkkää menneisyyttä.

Täytyy myöntää, että tämänpäiväisen kokemuksen jälkeen haluaisin ehdottomasti nähdä myös Firenzen ja Venetsian ilman turisteja.

Avatar Lukemisiin, Anne

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.