Talomme pihan pinta-ala lienee yhteensä noin 100 m², ja se on neljässä tasossa, ja sitä ympäröi piikikäs karhunvatukka-aita. Italiassa kasvit kasvavat nopeasti, mikä tuottaa jatkuvasti puutarhanhoidollisia haasteita, kun puutarhajätettä lähtee biojätteeseen pussitolkulla. Kaikki suurin piirtein maantasalla olevat hommat, jotka vaativat oksasaksia ja lapiota, onnistuvat suhteellisen jouhevasti, ellei puskasta hyökkää ampiainen, skorpioni, rotta, käärme tai iso heinäsirkka. Sisiliskot on kivoja, niistä ei sen suurempaa lukua.
Raja-aidalla kasvavat pihapuut ovat pikkuhiljaa venähtäneet pitkiksi, ja ne ovat alkaneet aiheuttaa päänvaivaa. Tikkaissa ei mitta enää riitä leikkaamiseen, ja naapurin rouvaakin huolettaa puiden myrskynkestävyys. Alapihan puun holtiton kasvu luo oman haasteensa, sillä sen alapuolella on naapurin talon katto ja parkkipaikka. En haluaisi ottaa sitä riskiä, että naapurin moottoripyörä jää kaatuvan puun alle. Eli siinä vaiheessa, kun hommaan alkaa tulla liikaa korkeutta, on pakko harkita arboristin kutsumista paikalle. Ja sehän oli helpommin sanottu kuin tehty.
Vajavaisella italian kielen taidolla puutarhureille soittelu on painajainen, joten päädyin ottamaan yhteyttä yrityksiin paikallisen välityspalvelun kautta. Lähetin viestin kuvien kera puutarhureille, ja sainkin yhden tarjouksen 2500 €, joka vaikutti kuitenkin olevan ihan hitusen hintaluokan yläpäästä. Oletettavasti kyseinen puutarhuri yritti ryöstöä tai halusi hinnoitella itsensä pihalle välttyäkseen kommunikoimasta ulkomaan elävän kanssa. Sympatiat ovat sinänsä hänen puolellaan, koska itsekin välttelen viimeiseen asti erityisesti puhelinkontakteja. Joka tapauksessa jätin tämän supertarjouksen väliin.
Sitten olikin hiljaista. Parin päivän päästä sain vihdoin yhteydenoton paikalliselta arboristilta, joka lupasi tulla paikan päälle katsomaan tilannetta ja tekemään tarjouksen. Kommunikaatio onnistui yllättäen näppärästi WhatsAppilla. Hinnasta päästiin sopuun, ja se oli edelliseen tarjoukseen verrattuna yli 90 % edullisempi. Puutarhurointi alkoi seuraavana päivänä, melko tehokasta siis.
Korkeisiin pihapuihin on mahdotonta kiivetä tikkailla, joten päästäkseen puuhun arboristin täytyi käyttää valjaita, joiden avulla voi kiivetä riittävän korkealle puun latvaan. Homma näytti jokseenkin vaarallisesta, mutta eteni rivakasti.
Valerion suosituksesta vain riittävän pieniä oksia poistettiin, ettei puuhun iskisi leikkauskohdasta mikään kasvitauti tai laho. Puut ovat kuulemma terveitä ja hyvässä kunnossa, joten sitä vaaraa ei ole, että ne kaatuisivat talon päälle kun syysmysrskyt iskevät voimalla laakson läpi.
Mikä parasta, olen löytänyt luotettavan italialaisen arboristin, johon voi ottaa yhteyttä, kun seuraavan kerran tulee tarvetta!
Lukemisiin, Anne