Se ihana kesäinen lämmön tunne, kun auton ilmastointilaite (aria condizionata) lakkaa toimimasta yli kolmenkymmenen asteen helteessä, ja kotiin on paluumatkaa kohteesta vielä kolmesataa kilometriä. Onhan sitä ennenkin ajettu ilmastoimattomalla autolla kesähelteessä. Oliko se miellyttävää? No ei – eikä ollut nytkään.
Paluumatkan suunnittelussa täytyi huomioida moottoritien kuumuus, korkeat ajonopeudet ja mahdolliset ruuhkat, joihin ei ole mukava juuttua autossa, jossa ilma ei vaihdu. Reitti oli valittava sen mukaan, että voi ajaa ikkunat auki – ja silti matka eteni niin sanotusti takapuoli hiessä läpi italialaisen maalaismaiseman. Vesi ja jäätelö viilensivät vain hetkellisesti. Kanssamatkustajien kantti kesti kuumuutta, mutta kuljettajan hermo petti loppumetreillä. Kurvasin lopulta moottoritielle, jota painalsimme lähemmäs sataaneljääkymppiä, ikkunat auki ja tukat pörrössä. Tulipahan tehtyä aikahyppy ysärille.
Toinen juttu onkin sitten auton korjaaminen Italiassa. Ilman ilmastointilaitetta operointi "käristekupolissa" ei houkuttele. Edessä olisi siis uusi kielimuuri voitettavaksi, kun autoista mitään ymmärtämätön, rajallisella kielitaidolla varustettu turisti yrittää viedä auton ilmastointilaitehuoltoon.
Löysin kylältä korjaamon, joka tekee myös autosähköhuoltoja (autoelettrico), mitä temppuileva ilmastointilaite juuri kaipasi. Ajoin huoltamolle selvittämään asiaa, sillä puhelimessa en olisi ikinä saanut sovittua mitään. Osittain kääntäjän avustuksella sain selitettyä heille "ranskalaisesta ilmastointiongelmasta" (problema francese), mikä tietenkin herätti italialaisissa hilpeyttä. Minua pyydettiin odottamaan 10 minuuttia.
Yli puolen tunnin odottelun jälkeen menopeli kytkettiin vikakoodinlukijaan (scanner diagnostica), minkä jälkeen sain seikkaperäisen selvityksen ongelmasta. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea, mutta kuuntelin sujuvasti. Allora, ymmärsin kuitenkin, että ongelmana ei ollut palanut sulake (fuso), vaan kärähtänyt kompressori (compressore). Korjaaminen ja osien tilaaminen veisi pari päivää. Korjaamolla oli kiirettä, joten sain ajan vasta seuraavalle viikolle. Vuorossa olisi siis vielä yksi hikinen viikonloppu ilmastoimattomalla autolla.
Kun veimme auton seuraavalla viikolla huoltoon, saimme sijaisautoksi legendaarisen Fiat Pandan, jonka ajo-ominaisuuksista voidaan olla montaa mieltä. Moottoritiellä sillä ei tehnyt mieli ajella, mutta ainakin kauppakassina se toimi mallikkaasti. Raati kiittää pientä kääntösädettä ja moittii tehottomuutta sekä koppimaista olemusta.
Olisimme toki mielellämme ajelleet myös tällä sympaattisella, retrohenkisemmällä menopelillä, joka seisoi korjaamon pihassa.
Kommunikointi korjaamon kanssa sujui näppärästi WhatsAppin kautta. Kompressori saatiin vaihdettua, ja lasku oli juuri sellainen kuin odotettiinkin – eli aika iso. Huolto valmistui ajallaan, ja korjaamon karvainen asiakaspalvelija oli koko olemuksellaan aivan asian ytimessä.
Erinomaista palvelua!
Lukemisiin, Anne