Takaisin Poggio Moianossa - vuoden tauon jälkeen

Ne jotka ovat lukeneet aiemmin kirjoittamiani juttuja saattavat muistaa, että olin viime kesänä takkasydänostoksilla. Paikallisen rautakaupan myyjä oli muuten ensimmäinen englantia puhuvat asiakaspalvelija näillä leveysasteilla. Myyjä kävi talollamme tarkastamassa mitat ja Alfio lupasi hoitaa takkasydämen asennuksen. Samalla tilasimme Alfiolta myös keittiön seinäämme rustiikin kivipinnan. 

Tässä vaiheessa meillä oli vielä lentoliput varattuna syksyksi ja ajattelimme, että pääsemme testaamaan asennetun takaamme lämpöominaisuuksia ja ihastelemaan tuunattua keittiötämme. Kuinka ollakaan, korona sotki kuviot. 

Talo siis jäi jotakuinkin oman onnensa nojaan lähes vuodeksi. Seurasin syksyllä paikallislehden avulla sääuutisia, joiden mukaan temporale eli syysmyrsky toisensa perään aiheutti tuhoja Sabinan alueella. Hyvässä muistissani oli vielä Se syysmyrsky, joka sai kattomme vuotamaan. Alfio toki kävi välillä  katsomassa, että kaikki on kunnossa mutta kieltämättä pieni huoli saattoi silloin tällöin nousta pintaan. Onneksi sentään korviini ei kantautunut uutisia maanjäristyksistä!

Kun vihdoin matkustuspäivä keväällä varmistui soitin Alfiolle varmistaakseni, kaikki on kunnossa. Jäin siihen käsityksen, että kaikki oli kohdillaan, tutto a posto! Kun saavuimme talolle se tosiaan vaikutti kestäneen säiden vaihtelut niinkuin se tietysti on kestänyt jo ainakin 120 vuotta. Sisälläkään ei näyttänyt tapahtuneen mitään. Jonkin verran hämähäkinseittejä ja kuolleita koppakuoriaisia oli nurkissa. Ei näkynyt vesivahinkoja mutta ei näkynyt  takkasydäntäkään! Kiviseinä törötti keskeneräsenä.

Aiemmin olisin sattanut huolestua mutta taidan olla jo tottunut italialaisiin aikatauluihin. Lähemmin tarkasteltuna laasti vaikutti kostealta, joten tulimme sellaiseen johtopäätöksen, että työt oli kuitenkin aloitettu äskettäin. Remontti jatkuikin maanantaina.

Kaikki paikat olivat laastipölyssä mutta hieman myöhemmin myös takkasydän ilmestyi paikalle. Aloitimme siis loman jälleen pienen härdellin keskellä!

Sisällä ei siis ollut tapahtunut vuodessa paljoakaan mutta puutarhassa sitäkin enemmän. Maassa jossa kasvukausi kestää lähes ympäri vuoden ei kannata jättää rikkaruohojen kitkemistä väliin tai puutarhasta tulee viidakko. Kitkin pihasta arviolta 15 jätesäkillistä rikkaruohoja.

Sitruunapuu jäi talveksi suojaamatta ja pelkäsin pahinta mutta se on kuitenkin hengissä vaikka lehtiä vähän puuttuukin.

Luulin, että klementtinipuu ja bougainvillea olivat mennyttä mutta molemmat työntävät kuolleiden oksien seasta vihreää. Korona vuoden selviytyjäksi nousee rosmariini. Vaikka grillaisimme viisi kokonaista villisikaa juhannuksena emme saisi sitä kaikkea käytettyä! 

[avatar user="Anne" size="thumbnail" align="left" /] Lukemisiin, Anne