Vuosi ilman matkailua on ihan riittävä aika minulle. Koko talven on ollut sanomattakin selvää, että lähdemme Italiaan heti kun se on mahdollista. Olen ollut koko ajan varma, ettei Euroopalla ole varaa menettää matkailukesää, joten olen luottanut siihen, että matkustaminen onnistuu tavalla tai toisella.
Ensimmäinen askel kohti reissua oli tietysti rokotuksen saaminen ja yleinen tautitilanteen paraneminen. Ratkaiseva asia oli kuitenkin se, että Saksa ei enää vaadi Suomesta saapuvilta koronatestiä. Toki hätätapauksessa olisin ollut valmis pulittamaan testistä 200€ mutta noin periaatteesta en viitsisi maksaa kymmenkertaista hintaa Suomen sote-kartellin tukemiseksi. Koska Helsingistä meriteitse Saksan Travemundeen kulkeva Finnlines ei testiä vaadi - toisin kuin valtion tukema Finnair - oli reitti Marinin saartorenkaan läpi selvä. Ostimme siis matkaliput, pakkasimme rojut ja koiran autoon, ja lähdimme kohti Vuosaaren satamaa.
Lautalla ei ollut vaikeuksia noudattaa koronaetäisyyksiä. Henkilöautoja nousi laivaan 16 kappaletta kun niitä olisi mahtunut 133 kpl. Oletettavasti rekkakuskit ja henkilökunta mukaan lukien koko laivassa oli alle 100 henkilöä. Buffet-pöydässä ei ollut jonoa. Kumihanskoja ja maskeja käytettiin kuuliaisesti. Hissiin ei osunut koko matkalla ketään muita. Ruoka oli vähäisestä matkustajamäärästä huolimatta erinomaista, ja Stallhagen kylmää. Baarissa sai olla yksin ja kannella sai paikan valita vapaasti.
Laivamatka sujui mukavasti ja olimme valmiita kohtaamaan Saksan koronatoimet. Ajoimme illalla Hannoveriin. Saapuessamme hotellille meille tarjottiin korona-testipakkauksia. Jätimme kuitenkin hotellin tarjoaman pikatestin väliin sillä olimme varanneet aamuksi Hannoverin asemalta ajan viralliseen korona-testiin hintaan 24€, koska Italiaan pääsy sellaisen vaatii.
Negatiiviset tulokset saatuamme lähdimme kohti Baijeria ja Mittenwaldia. Pysähdyimme Pohjois-Saksassa Mäkkärissä ja kaikki sujui maskien kanssa moitteettomasti.
Pari tuntia myöhemmin yritimme pysähtyä Mäkkäriin jäätelölle mutta Baijerin osavaltion koronarajoitukset estivät meitä ostamasta mitään. Baijerin rajoitusten takia julkisissa tiloissa täytyy käyttää FFP2 maskia ja meillä oli mukana vain ohuita viikon farkuntaskussa ryppääntyneitä versioita. No, sain kuitenkin käydä vessassa. Yritin googlata informaatiota Baijerin rajoituksista mutta en löytänyt mitään käyttökelpoista.
Hotellilla kysyttiin koronatestitodistusta. Emme tienneet, että sellainen vaaditaan mutta onneksi sellaiset siis löytyivät ja onnistuimme majoittumaan. Asetuimme huoneeseen josta avautui upea alppimaisema. Kävimme tutustumassa illallisen merkeissä Mittenwaldiin, joka osoittautui postikorttimateriaaliksi.
Aamiaisella tarjoilija asetteli vitriinistä valitsemamme tuotteet lautaselle. Kipitimme pöytään FFPkakkoset naamalla. Kumihanskoja ja käsidesiä ei kuitenkaan ollut tarjolla. Baijerissa oli siis koronatrendikästä estää pisaratartuntoja.
Autoon ja kohti Itävallan rajaa. Yllätykseksemme pikkuisella raja-asemalla oli säpinää. Hetken hämmennyksen jälkeen rajaa valvova poliisi päätti pysäyttää meidät. Ilmeisesti ulkomaan kilvissä oleva auto yllätti viranomaisen täysin. Koronatestiä ei kysytty. Poliisi kysyi: "Aiotteko pysähtyä Itävallassa"? Vastasimme: "Emme aio". "Selvä, mutta koiran ei ole hyvä matkustaa etupenkillä, hyvää matkaa", poliisi jatkoi.
Italian rajalla ei ollut säpinää, ei tarkastusta, ei kiinnostusta testitulokseen, ei mitään. Kukaan ei halunnut nähdä etukäteen täytettyä digitaalista maahansaapumislomaketta tai rokotustodistusta. En kyllä uskonut, että ketään olisi kiinnostanutkaan.
Lukemisiin, Anne