Puutarhanhoidon pitäisi Italiassa sujua kuin tanssi. Huhtikuussa haetaan tomaatin, salaatin ja kesäkurpitsan taimet paikallisilta markkinoilta, istutetaan ne ruukkuihin, ja katsellaan kun ne kasvavat kohisten lämpimässä kevätauringossa. Paitsi, että viime viikon tiistai ei ollut aivan sitä, mitä italialaiselta puutarhanhoitosäältä voi odottaa.
Aamulla paistoi aurinko ja iltapäivälle oli luvassa ukkosta, mikä on ihan normaalia tähän vuodenaikaan joten en osannut olla kovin huolissani tomaateistani. Iltapäivällä taivas muuttui pikkuhiljaa harmaaksi, joten siirsin aurinkotuolin pehmusteet sisälle niin kuin asiaan kuuluu. Ensin alkoi sataa tihuuttaa, mikä on tietysti hyvä asia puutarhanhoidollisesta näkökulmasta. Sitten kuului jyrinää jostain kaukaa. Yht’äkkiä alkoi valtava kohina ja rakeiden pauke tiilikattoa vasten. Ja ei, ääni ei lähtenyt mistään pikkurakeista, vaan peukalonpään kokoisista jääkuulista.
Jos olisin halunnut, olisin voinut kerätä niistä jäät useampaan Aperol Spritziin. Mutta se ei tullut juuri sillä hetkellä mieleen – seisoin olohuoneen ikkunassa katsomassa, kun juuri parhaimpaan kukoistuukseen ehtineessä puutarhassani alkoi mayhem.
Puutarhassa tapahtuva rakeiden aiheuttama tuho ei ollut vielä tarpeeksi. Etuoven alta alkoi tulvia vettä sisälle. Kirjaimellisesti. Lattiaräteissä ei meinannut riittää kapasiteetti. Tällä kerralla vesi ei kuitenkaan ehtinyt valua alakertaan.
Piha muuttui valkoiseksi kuin huhtikuun takatalvessa, ja hetken ajan koko näkymä näytti enemmän Suomelta hiihtoloman aikaan kuin kesäiseltä Italialta. Ihme kyllä sähköt eivät menneet. Puutarha otti vastaan iskun, ja minä seisoin ikkunan raossa sandaalit märkinä ja otin kuvia kun en muutakaan voinut.
Kun raekuuro hellitti oli aika käydä tarkastamassa tuhot. Viiniköynnös oli irronnut seinältä. Salaatistani oli tullut salaattia. Se oli lintassa, repaleinen ja valmiiksi pilkottu. Tomaatin taimet, joista osan olen raahannut Italiaan suomesta saakka, olivat katkeilleet. Pelargonioiden kukat olivat varisseet rakeiden voimasta irti juuri kun olin saanut ne kukkimaan kunnolla. Onneksi niihin jäi vielä nuppuja jäljelle – italialainen kasvi ei pienestä säikähdä.
Mehikasvit olivat lommoilla, ja kesäkurpitsat näyttivät siltä kuin etanat olisivat käyneet niitä mutustelemassa kun niiden pintaan on tullut iskuja rakeista. Sitruunapuun lehdet on pommitettu täyteen reikiä. Piha oli täynnä jäätä ja roskaa. Näkymä oli luvalla sanottuna murheellinen. Naapurin kertoman mukaan moista raekuuroa ei täällä ole ennen nähty.
Seuraavalla kerralla ukkosmyrskyn saapuessa lienee syytä nostaa kasvit turvaan. Sandaalit sentään kuivuvat helposti. Muutama päivä myöhemmin rakeet ovat sulaneet. Piha on siivottu. Kasvit on tuettu uudelleen ja katkenneet oksat on poistettu. Kukkien nuput ovat alkaneet taas aukeilla.
Lukemisiin, Anne