Alkukeväästä ihmettelimme paikallisia mummuja ja pappoja, jotka kävelivät tienvarsia pitkin niska kyyryssä ojanpohjia tiirailemassa. Joillakin heistä oli nippu rikkaruohoja nyrkissä. Kävi ilmi, että käynnissä oli villiparsan metsästys.
Villiparsa eli asparago selvatico on himoittu kausiherkku. Se on jalostettua parsaa ohutvartisempi ja kiekuraisempi. Villiparsan nuppu on pienempi ja sen maku mieto. Villiparsaa voi käyttää kuten tavallista vihreää tai valkoista parsaa, jos sitä sattuu löytämään.
Aamuisilla kävelylenkeillä huomasin itsekin kulkevani parsan kiilto silmissä. Tuijottelin tiiviisti ojanpintareita mutta en onnistunut löytämään ensimmäistäkään villiparsaa kuukauden tuijottelujakson aikana, kunnes vihdoin tärppäsi. Siinä se himoittu herkku törötti tienposkessa. Koko kevään jatkuneen parsabongauksen jälkeen saldona on siis yksi parsa, josta ei kyllä risottoa vielä valmisteta.
Onneksi paikallinen kyläyhdistys järjesti Sagra asparago selvatico -villiparsafestarit, joten pääsin kuin pääsinkin maistamaan tätä ujoa herkkua!
Kylän piazza tyhjennetään juhlaa varten autoista, ja yhdistyksen vapaaehtoiset valmistavat aukion kojulla myytäviä parsa-annoksia. Italialaisten festojen tyypilliseen tapaan annokset maksetaan kassapisteelle, ja haetaan kuittia vastaan kojulta.
Tilasin koko villiparsa menun, joka sisälsi parsamunakasta, fettuccini-pastaa tomaatti-parsakastikkeessa, parsa-lihapataa sekä salaattia hintaan 15 euroa. Viini olisi kustantanut vielä yhden euron lisää, paitsi jos satuit ottamaan oman pullon mukaan! Parsa-annoksista nautitaan ulkona pöytien ääressä, ja ilta huipentuu vielä live-musiikkiin ja tanssiin!
Lukemisiin, Anne