Kirjoittamistani teksteissä puhun usein meistä monikossa, jolloin pääsääntöisesti viittaan aviomieheeni. Jo neljänä kesänä, jolloin olemme menneet Italiaan omalla autollamme, on mukanamme kulkenut myös VIP-matkustaja - bostoninterrierimme Yoda 12-vuotta.
VIP:in kanssa matkustaessa on otettava huomioon monta asiaa. Valmistelu alkaa eläinlääkärikäynnillä noin kuukausi ennen matkaa, jolloin huolehditaan rokotukset kuntoon ja tarvittavat leimat passiin. Etelässä on monenlaisia todennäköisyyksiä saada eksoottinen zoonoosi, joten eläinlääkärin suosituksen mukaan olemme pitäneet voimassa perus rabies-cocktailin lisäksi leptospiroosirokotuksen ja sydänmatolääkityksen.
Reissuun pakataan mukaan VIP-matkailijan lääkkeet, lelut, lempipeitto, kupit ja ruokaa. Myös välipaloja täytyy pakata jos ruokailuväli jostain syystä sattuu venähtämään. Seniori-iässä karvakamusta on tullut vähän herkkävatsainen ja pahoinvointi saattaa yllättää mikäli ruokailu venyy. Onneksi sentään nälkäkiukku ei iske.
Onneksemme Yoda on suhteellisen helppo matkustaja. Kokemus tekee tässäkin asiassa mestarin. Aluksi automatkailu vähän hermostutti mutta nykyään sekin sujuu maisemia katsellen. Päikkäreitä Yoda ei autossa kuitenkaan malta nukkua. Saksassa on helppo pitää taukoja koiran kanssa, sillä vehreitä rastplatzeja, joissa on pöytäryhmiä ja wc myös ihmisille, löytyy moottoriteiden varsilta tasaisin väliajoin. Italiassa levähdyspaikkoja on vähän joten tauot on pidettävä huoltoasemilla, jotka ovat valitettavasti usein tulikuumia asfalttikenttiä. Silloin on pakko pitää pikapysähdys ilmastointilaite päällä. Taukopaikoilla on joka tapauksessa mukava jaloitella ja syödä jäätelöä.
Yoda viihtyy erinomaisen hyvin laivalla. Hyttiin otetaan aina ajankuluksi mukaan joku uusi lelu. Lemmikkikannen pissipaikkojen käyttäminen onnistuu luontevasti, ja mikäpäs sen mukavampaa kun isäntä tuo buffet-pöydästä tuliaisia tasaisin väliajoin. Laivamatkailukokemusta meille on kertynyt Viking Gracelta, Finnlinesilta sekä Trelleborgin ja Travemunden väliä seilaavalta TT-linesin lautalta.
Yöpymisiä hotelleissa helpottaa se, että Yoda yksinkertaisesti rakastaa hotelleja. Seurakoira kun on niin koti on siellä missä seurakin on, ja matkatavarat. Hotellihuone varataan aina ilmastoituna eläimen ja ihmisten parasta ajatellen. Yodan mielestä hotelleissa parasta on puhtaat lakanat. Niihin on ihana tehdä pesä ja nukkua päiväunet sillä aikaa kun henkilökunta käy tutustumassa kaupunkiin.
Koiraystävällisiä hotelleja löytyy Bookingista melko helposti. Parhaissa hotelleissa palvelu on ollut VIP-tasoa, koiranpeteineen ja -kuppeineen. Tarjolla on ollut talon puolesta myös kakkapussit ja välipalaa.
Perillä Poggio Moianossa alkaa koiranpäivät. Bostoninterrierit rakastavat auringonpaistetta, joten helle ei ole ongelma kunhan saa chillailla. Vaikka pihamme on pieni riittää siellä nuuskuteltavaa. Koko eläin tuoksuukin välillä rosmariinille ja laventelille pyörittyään yrttipuskien keskellä.
Kun tulee kuuma Yoda käy kastautumassa omassa altaassaan, jonka jälkeen kuivatellaan omalla matolla tai vilvoitellaan Scruffsin viilennysmaton päällä.
Myös ihmisten aurinkotuolit ovat mukavia. Suurin osan päivästä vietetään pihalla mutta siestan ajaksi vetäydytään yhdessä parin tunnin päikkäreille.
Italiassa ollessamme käymme välillä parin päivän reissuilla lähialueilla Laziossa, Toskanassa, Umbriassa tai Marchen alueella. Kerran olemme ehtineet jopa Sorrentoon asti. Päiväreissulle kuumaan kaupunkiin ei koiraa voi tietenkään viedä. Ilmastoitu agriturismo eli maatilamajoituskohde on VIP-eläimelle mukavampi paikka. Siellä voi tavata myös muita neli- tai kaksijalkaisia. Yleisesti ottaen Italiassa koirat otetaan mukaan lähes joka paikkaan. Agriturismoissa jopa ihmeteltiin kun Yodaa ei ollut näkynyt altaalla tai ravintolassa.
Suomeen paluuta varten on aina otettava ekinokokkoosi eli heisimato lääkitys, joka tarkoittaa eläinlääkärikeikkaa Italiassa tai Saksassa. Onneksi varaukset eläinlääkärille onnistuu yleensä netin kautta. Hommaan täytyy vain varata paluumatkalla aikaa.
Matkustaminen koiran kanssa tapahtuu koiran ehdoilla. Niinkuin lasten kanssakin matkustaessa tehdään. Kaikkia tilanteita ei voi ennakoida eikä ongelmilta aina voi välttyä mutta hyvä suunnittelu auttaa. Pissi, kakka ja yrppä saattaa käydä kylässä väärään aikaan ja väärässä paikassa mutta sehän nyt ei ole lapsiperheelliselle mitään uutta. Lapsiin verrattuna koirakaveri, ei saa nälkäkiukkukohtausta tai tantrumia. Koira ei valita eikä kysy milloin ollaan perillä. Sille kelpaa kaikki ruoka, ja koira viihtyy hyvin yksin hotellihuoneessa. Tuntuu että koiran kanssa matkustaminen on lasten kanssa matkustamiseen verrattuna helpompaa ja huolettomampaa.
Lukemisiin, Anne